Verotus kannustaa osa-aikaisuuteen

Laskinpa tässä huvikseni paljonko maksaisin veroja jos en työskentelisi kokopäiväisesti. Ansiotulojen verotushan on tunnetusti progressiivista, eli lisätienesteistä menee aina vain isompi osuus veroihin. Tein alla olevan kuvaajan näyttämään miten 1-5-päiväistä työtä verotetaan. Kuvaaja ei siis ole kumulatiivinen, vaan se näyttää juuri kyseisestä viikonpäivästä maksettavat verot.

Jos olisin töissä vain yhden päivän viikossa, olisi veroprosenttini nolla ja maksaisin vain pakolliset eläke/työttömyysvakuutusmaksut (7,75 %). Jo toisen työpäivän verot ja maksut nousevat lähes 30 %:iin, eli suuremmaksi kuin osinkoverotus. 3-5 päivistä jää käteen vain vähän yli 50 % bruttopalkasta.

Alla on vielä toinen näkökulma asiaan, eli sisempi ympyrä näyttää mistä nettopalkani koostuu, ja ulompi ympyrä näyttää kulutukseni. Kuten näkyy, 1. ja 2. päivä tuottavat 50 % nettopalkastani, eli jos olisin töissä vain kaksi päivää viikossa saisin tavallaan vielä puolikkaan päivän palkan "kaupan päälle". Neljännen ja viidennen päivän nettopalkka on yhteensä vain hieman isompi kuin ensimmäisen päivän, eli teen silloin tuplatyön saman rahan edestä.

Ulommasta ympyrästä näkee, että yksipäiväinen työviikko riittäisi kattamaan asumiskustannukseni (asumiskuluksi olen laskenut noin 800 euroa, jolla yhden ihmisen pitäisi asua ihan mukavasti) ja jäisi vielä vähän ylikin. 2,5-päiväinen työviikko riittäisi kattamaan kaikki menoni, enkä tarvitsisi mitään tuottoja sijoituksistani.

Mutta minullahan on aika paljon sijoituksia, entä jos lasken että saan niistä 4 % tuoton (miinus osinkoverot) ja käytän tämän tuoton kattamaan menojani? Sijoitustuotot kattaisivat tällä hetkellä hieman yli puolet menoistani, eli minun täytyy vielä tehdä töitä. (Toisin sanoen minun täytyy tuplata sijoitussalkkuni koko jotta pystyisin kokonaan poistumaan työelämästä) Toisaalta voisin melkein siirtyä 1-päiväiseen työviikkoon jo nyt.

Tuntuu jotenkin paradoksaaliselta, että suht iso sijoitussalkkuni tuottaa vain hieman enemmän kuin mitä tienaisin työskentelemällä yhden päivän viikossa...

Q1/2017: Mukava meno jatkuu

Kolmas kova kvartaali peräjälkeen.
Uusia sijoituksia tein hieman vähemmän kuin aikaisemmin, asumiskuluni ovat hieman nousseet. Kvartaalin lopulla osallistuin Fondian IPOon pikavoittojen toivossa, tällä kertaa tajusin merkitä huomattavasti suuremman osakemäärän kuin oikeasti halusin. Lopulta sain kuitenkin vain 116 osaketta, ja ne ovat tällä hetkellä vain pari sataa euroa voitolla. En ole niitä vielä viitsinyt myydä, koska myin aikaisemmin tänä vuonna Vincitin osakkeet, ja jos ne myy mitään muuta jää myynti verottoman 1000 euron rajan alle. Toisaalta minulla on pari tonnia tappiollisia myyntejä aikaisemmin vuosilta jotka pitäisi jossa vaiheessa saada vähennettyä... Niitä ei ilmeisesti saa vähentää osingoista, koska ne ovat syntyneet ennen vuotta 2016.

Muuten ei ole suurempia muutoksia salkussa tapahtunut. Salkun koostumus on tällä hetkellä seuraava:

• Osake-ETF:iä n. 61 %
• Osakkeita n. 30 %
• Etuoikeutettuja osakkeita 7,5 %
• Korkeatuottoinen.fi 1,5 %

Hieman olen miettinyt pitäisikö hajauttaa osakkeiden lisäksi myös velkakirjoihin, mutta niiden tuotto on tällä hetkellä niin matala ettei niihin kannata sijoittaa jos on yhtään velkavipua (lainan korko kun on helposti yhtä iso kuin velkakirjojen tuotto). Lisäksi jos/kun korot lähtevät nousuun niin velkakirjojen arvo laskee entisestään. Velkavipua minulla on tällä hetkellä alle 10 %.

Jos ostaisin jonkin sijoituskämpän luokkaa 100 k€, olisi se käytännössä kokonaan velkarahalla; pienentyisikö salkkuni riski yhtään, kun velkavipu nousisi kerralla 1,1:stä lähes 1,4:ään...

Auton kuluista taas

Autoverokeskustelun seurauksena kiinnostuin tarkistamaan autoni "virallisen" arvon tullin Mahti-palvelusta. Autollani on nyt ikää 8 vuotta ja kilometrejä yli 160 000. Mahti antaa yleiseksi myyntihinnaksi noin 6600 euroa. Lähes 20 000 euroa on siis kadonnut taivaan tuuliin vuosien saatossa. Toisaalta on jotenkin lohdullista, että auton arvo on niin pieni; sen kanssa ei tarvitse olla niin varovainen. Suomessa kun autoon tulee pienikin lommo niin se pitää korjauttaa kaskon piikkiin (auto voi jopa mennä lunastukseen pelkän kosmeettisen lommon takia). Etelä-Euroopassa on ihan normaalia että autot ovat täynnä lommoja. Auton käyttöarvo ei ole pienentynyt yhtään, se tuottaa edelleen saman "palvelun" kuin uutena.

Katsoin Mahdista myös miten auton arvo alenee kun se vanhenee ja siihen tulee kilometrejä. Sieltähän näkee vain auton tämänhetkisen arvon, joten täysin oikeaa "vanhaa" arvoa ei pysty katsomaan, mutta otin vastaavien uudempien vuosimallien nykyarvot (esim 2016 malli 15 tkm ajettuna, 2015 malli 44 tkm, jne), ja alla näkyy tulos. Tuossa 3-4 vuoden kohdalla näkyy isompi hyppäys; se johtuu pääasiassa siitä, että automalliin tuli isompi muutos, vaikka kyse on käytännössä samasta autosta. Ei siis kannata ostaa autoa josta on kohta tulossa uudistettu versio. Autojen keski-ikä on Suomessa muuten 12 vuotta, joten tuon kuvaajan pitäisi olla tuplasti pidempi!

Laskin myös kuinka paljon rahaa olen autoon käyttänyt sen omistusaikana (ostin sen siis uutena). Ajoin autolla huomattavasti enemmän 2.-5. omistusvuotena, joten kustannusten määrä ei suoraan ole verrannollinen auton ikään. Mutu-tuntumalla olisin veikannut, että bensaan menee paljon vähemmän rahaa (ajan bensaa säästäen, hieman yli 6 l/100km), ja vuosihuoltoihin suhteessa paljon enemmän (mukamas kallis merkkihuolto).

Tuo "korjaukset ja osat" osuus sisältää niin normaalit kuluvat osat kuten renkaat ja jarrut kuin myös muut korjaukset joita vakuutus tai valmistaja ei korvaa. "Pakolliset maksut" kattaa vakuutukset, ajoneuvoveron ja katsatuksen.

Alla vielä kulut per vuosi eriteltynä.

Taidan ajaa tämän auton niin loppuun kuin mahdollista. Tällä hetkellä ei ole merkkejä siitä, että autoni ei menisi katsastuksesta lävitse lähivuosina (ja ensi vuonna ei ehkä ole katsastusta, jos pidemmät katsastusvälit otetaan käyttöön), eikä suurempaa korjaustarvettakaan pitäisi olla.

2016 - Unelmavuosi

Tuloksellisesti hieno vuosi taas takanapäin. Tuloni kasvoivat hieman mutta niin kasvoivat asumismenotkin, joten ne suunnilleen kumoavat toisensa. Vapaa-aikaan "sijoitin" hieman enemmän tänä vuonna, ulkomaanmatkojen muodossa, kun muut kustannukset pysyivät aika lailla ennallaan. Säästöön jäi silti lähes 17 000 euroa, ja ne rahat menivätkin suoraan sijoituksiin.

Sijoituksien kannalta vuosi oli erinomainen, salkkuni kasvoi lähes 60 000 euroa. Viime neljänneksellä en tehnyt suurempia muutoksia salkkuuni, tosin Vincitin antiin osallistun ja sain mitättömän määrän osakkeita. Ideana minulla oli napata pikavoitto tuosta, mutta osakemäärä on niin pieni etten ole niitä vielä viitsinyt myydä.
Veromyyntejä en päässyt tekemään, kun salkussani ei ole oikein mitään kunnolla miinuksella... #firstWorldProblems
On siis luvassa mätkyjä osinkotuotoista ensi verotuksessa.

Osinkoja sain muuten noin 4600 euroa viime vuonna. 2015 luku oli 3500 euroa, ja 2014 vastaavasti 6200 euroa. En oikeastaan halua enkä tarvise osinkoja, niistähän menee vaan ihan turhaan veroja. Mielummin siirtäisin verotuksen kauas tulevaisuuteen. Osingoista alle puolet tulee etuoikeutetuista osakkeista, loput tavallisista osakkeista. Etuoikeutetut osakkeet haluan pitää, koska niistä saa tasaista tuottoa. Noista muista osakkeista (noin 25 firmaa) en vain raaski luopua... niistäkin joutuisi ikävät verot maksamaan, kun olen kaikki huonoimmat sijoitukset jo myynyt pois. Esimerkiksi Lockheed-Martin on 122% plussalla...

Muuten, veroja en ole huomioinut tuossa salkun kehityksessä muuten kuin osinkojen ennakonpidätysten kohdalla. Loput veroistahan on mennyt korkeampana palkkaverona tai veromätkyinä, joten ne näkyvät hieman pienempänä palkkatulona. Eipä tuolla ole kuitenkaan suurta vaikutusta suuntaan eikä toiseen.

Myy asuntosi ajoissa

Kuten tuossa aikaisemmassa blogikirjoituksessani mainitsin, olen jo pitkään harkinnut sijoitusasunnon ostamista, mutta tulevat remontit huolettavat. Olenkin ruvennut seuraamaan ns "neukkukuutioiden" hintakehitystä kun suuret remontit tulevat ajankohtaiseksi, eli lähinnä linjasaneerauksen ja julkisivuremontin yhteydessä. Miten remontit vaikuttavat asuntojen hintaan? Kannattaako asunto ostaa juuri ennen remonttia, vai remontin jälkeen? Jos asunnon jo omistaa, kannattaako se myydä ennen remonttia?

Tässä alla olen tutkinut asuntojen hintakehitystä Keravalla käyttäen hyväksi Oikotien talosivujen ilmoitushistoriaa. Kyseessä siis hintapyynnöt, ei toteutuneet hinnat. Tähän on valikoitunut isompia asuntoja ihan vain siitä syystä, että niitä on enemmän myynnissä. Pienemmissä asunnoissa on korkeampi neliöhinta, joten remonttikustannus on prosentuaalisesti pienempi eikä varmaan näy hinnoissa yhtä selvästi.

Tapaus 1: 76 m²

Tässä yhtiössä ei ollut yhtään asuntoa myynnissä pariin vuoteen ennen linjasaneerausta eli hankesuunnittelun aikana (kukaan ei halunnut myydä tappiolla?), joten dippiä ei näy. Yhtiövelan perusteella remontin hinta näyttäisi olevan n. 500 €/m2 eli noin 37 000 euroa tällaisissa kolmioissa. Tästä remonttikustannuksesta noin 50% näyttäisi siirtyneen velattomaan hintapyyntöön, ja toinen puolikas menee omistajan tappioksi.

Tuossa kuvaajassa siis velaton hinta sinisellä ja myyntihinta punaisella.

http://asunnot.oikotie.fi/talon-hintahistoria/117837/annikinkatu-3-kerava

Tapaus 2: 73 m²

Tässä yhtiössä ollaan vasta hankesuunnittelussa. Muutamia asuntoja on yritetty myydä viimeisenä vuotena ennen suunnittelun alkamista vielä ns "vanhaan hintaan"; tiedä sitten onko yhtään asuntoa saatu kaupaksi tuohon hintaan. Suunnittelun alkamisen jälkeen ovat hintapyynnöt laskeneet reippaasti. Harva tietenkään tässä tilanteessa haluaa asuntoaan myydä, eikä ostajaakaan ole helppo löytää.

http://asunnot.oikotie.fi/talon-hintahistoria/117763/tuusulantie-37-kerava

Tapaus 3: 95,5 m²

Tässä on linjasaneeraus valmistunut 12/2015. Muutama optimisti on yrittänyt laittaa melkein koko linjasaneerauksen kustannuksen (n. 50 t€) asunnon vanhan hinnan päälle, mutta päätellen uudemmista ilmoituksista se ei ole toiminut kovin hyvin. Käytännössä koko linjasaneerauksen kustannus on mennyt omistajan taskusta. Tähän taloon on vielä tulossa julkisivu- ja parvekeremontti lähitulevaisuudessa.

http://asunnot.oikotie.fi/talon-hintahistoria/118521/kankurinpolku-5-kerava

Yhteenveto voisi sanoa, että minä ainakin välttäisin asunnon ostamista talosta, johon on linjasaneeraus tulossa 10 vuoden sisällä. Jos sellaisen asunnon omistaa, kannattaa se myydä hyvissä ajoin eli ennen kuin linjasaneerauksesta on selkeää aikataulua. Nyt on korkea aika myydä jos saneeraus on tulossa 2020.

Linjasaneerauksen hinta Kehä III:n ulkopuolella näyttää olevan 500-750 €/m² luokkaa. Julkisivuremontti taas 250-400 €/m².

Tarkempi katsaus salkun tuottoon

Minulla on kaksi erillistä salkkua IB:ssä, toinen henkilökohtainen ja toinen sijoitusyhtiön nimissä. Alunperin minulla oli yksi (henkilökohtainen) salkku Lynxissä, mutta syksyllä 2013 avasin sijoitusyhtiön salkun IB:hen (alempien kustannusten takia) ja siirsin myös oman salkkuni Lynxistä.

Salkku 1 (sijoitusyhtiö)

Tähän salkkuun ostin alunperin osakkeita joilla oli joko matala P/E tai ainakin vakaa pitkäaikainen osinkotuotto. Pikkuhiljaa olen siirtynyt indeksi-ETF:iin, ja tällä hetkellä osakkeita on vielä noin 25%, eli indeksi-ETF:iä 75%. Tuo mukava nousu 2013 lopulla johtui onnistuneista osakevalinnoista.

Vertailuindeksit ovat S&P500, EAFE-indeksi eli muu kehittynyt maailma, sekä "Total World Stock".

Sharpe-, Sortino- ja Calmar-luvut näyttävät oikein mukavilta. Tuotto/riski-suhde on parempi kuin vertailuindekseissä.

Salkku 2 (henkilökohtainen)

Tämä salkku alkoi aika samanlaisena, eli sisältäen hyvätuottoisia osakkeita. Koska en ole tehnyt tähän paljoa lisäsijoituksia vaan ne on tehty sijoitusyhtiön kautta, on tässä salkussa vielä yli 60% osakkeita. Olen verosuunnittelun kautta (eli myymällä tappiollisia sijoituksia vuoden lopussa) siirtänyt osan sijoituksista etuoikeutettuihin osakeisiin.

Tuotto on aika lähellä S&P500:n tuottoa.

Mitäköhän muuten tapahtui tuossa tammikuussa 2015 kun molemmat salkut pompsahtivat ylöspäin noin 5%, samaan aikaan kun S&P500 laski 3%...

Q3/2016

Kvartaali oli taas oikein mukava. Talousuutisista tätä ei huomaisi, yleinen maailmanlaajuinen "lama" jatkuu edelleen. Omaan salkkuun en ole tehnyt ihmeempiä muutoksia, tosin tein sijoituksen korkeatuottoinen.fi:hin. Kyseessä on etuoikeutettu osake ns pikavippiyrityksessä (Lainasto Oy). Yhtiö maksaa "taattua" kiinteätä 8% osinkoa joka maksetaan kuukausittain. Osinko on tietysti taattua vain niin kauan kuin yhtiöllä on varaa maksaa.

Velkavipua on tällä hetkellä noin 6%, eli hyvin vähän.

Ai niin, sellainenkin pieni "onnellinen salkkutapahtuma" kävi, että salkun velaton arvo siirtyi uudelle sadalletuhannelle, eli alkaa nyt kolmosella. Toki se voi helposti vielä pudota takaisin kakkosen puolelle, joten ei tämä nyt mikään erityisen juhlan aihe ole. Toki tätä voi pitää virstanpylväänä matkalla puoleen tai täyteen miljoonaan; viimeisimmän satatonnia sain kasaan hieman yli kahdessa vuodessa, joten samalla tahdilla puoli miljoonaa olisi kasassa noin neljässä vuodessa. Se on sitten jo samppanjan arvoinen rajapyykki.

Huh huh muuten, satatonnia kahdessa vuodessa; onko se edes mahdollista vai onko minulla laskuvirhe jossain. Tuohan on suunnilleen mitä olen tienannut bruttona samassa ajassa...

Miksi en ole sijoittanut asuntoihin

Asuntosijoittaminen on ollut muodikasta jo jonkin aikaa, yksiöiden ja kaksioiden hinnat ovatkin
nousseet kasvukeskuksissa paljon enemmän kuin muiden asuntojen, Myös itseäni on asuntosijoittaminen houkutellut jo pitkään, mutta olen ainakin tähän asti päättänyt ostavani sitten seuraavasta dipistä. Sitä dippiä ei vaan ole kuulunut...

Jos sijoittaisin vuokra-asuntoon, niin vaatisin:
- vähintään 5,5-6% tuottoa ((vuokra-vastike) * 12 / hinta)
- putki- ja julkisivuremontti tehty (myös viemärit ja kylppärit!)
- sijainti alle 10km päässä kotoani
- hyvät julkiset liikenneyhteydet lähellä

Tuollaisia ei ole pahemmin vielä löytynyt. 1970-luvun asuntojen suurin remonttiaalto on tulossa lähivuosina, joten viimestään vuonna 2020 pitäisi löytyä enemmän valinnanvaraa.

Näen asuntosijoittamisen aika paljon työläämpänä kuin osakesijoittamisen. Pitää hankkia laina, uusi vuokralainen ehkä kerran joka vuosi, kaupanteko on työläämpää, pitää huolehtia taloyhtiön asioiden hoidosta jne. Arvopaperipuolella indeksisijoittaminen toimii yksinkertaisella "buy and forget" tekniikalla. Lainaakin saa halutessaan ihan tarpeeksi, ei tarvitse edes pankkiin vaivautua.

Asuntosijoittamista pidetään myös paljon riskittömämpänä kuin vaikkapa osakesijoittamista, vaikka asunnoissa käytetään suurta velkavipua. Onhan se totta, että osakkeiden hinnat vaihtelevat suhteellisen paljon päivästä toiseen, mutta eihän asuntoihinkaan sijoiteta päivien tai kuukausien aikajänteellä, vaan vuosikausiksi. Alle vuoden sijoitusajalla on asunnosta aika mahdoton saada tuottoa, johtuen varainsiirtoverosta, lainakustannuksista ja välityspalkkiosta.

Asuntojen hinnat ovat mukamas tasaisia, mutta se johtuu vain siitä, etteivät myyjät halua laskea hintaa niin paljoa että asunto menisi kaupaksi nopeasti. Kun asunto pannaan myyntiin, pidetään aivan normaalina sitä että asunto menee kaupaksi vasta parin kuukauden kuluttua. Harva myy "laitaan" tai edes päivän hinnalla. Jos "100 000 euron" asunto pitäisi saada myytyä huomenna, voisi hyvin joutua tyytymään alle 90 000 euron hintaan. Pörssissä taas on normaalia myydä siihen hintaan mitä tänään sattuu saamaan.

Pörssikurssien muutokset raportoidaan päivittäin, mutta asuntojen vain kvartaaleittain keskiarvona, silloinkin satoja tuhansia asuntoja sisältävien alueiden kaupat yhtenä könttänä. Pidettäisiinkö asuntosijoittamista yhtä riskittömänä, jos iltauutisissa raportoitaisiin "Vantaan Havukosken yksiöiden hinnat romahtivat tänään 9,7% kun Möttöset myivät asuntonsa rahapulassa. Riihimäen keskustan kaksioissa sen sijaan päästiin mukavaan 4,2% nousuun, kun Hartikaiset ostivat asunnon opiskeluja aloittavalle tyttärelleen. Analyytikot uskovat Riihimäen nousun jatkuvan"?

Remonttikustannusriski

Ehkä suurimpana haittapuolena näen kasvavan korjausvelan. Jotkut välttävät tämän ostamalla uusia tai uudehkoja asuntoja vuokrattavaksi, mutta en näe miten yli 3500 e/m2 maksavasta asunnosta voisi saada järkevää vuokratuottoa. Oikotien talosivut on kätevä paikka tutkia asuntojen tuottoja, koska sieltä näkee sekä myyntihintapyynnöt että vuokrapyynnöt. Paljon asuntoja vuokrataan alle 4% tuotolla...

Kunnollinen putkiremontti (sisältäen myös viemärit ja kylppärit) maksaa yli 500 €/m2, ja julkisivuremontti elementtitalossa (sisältäen tasakaton remontin) 200-500 €/m2. Lisäksi hissiremontti on kallis. Siksi näiden pitää olla tehdyt ennen kuin sijoitan. En usko remonttikustannusten siirtyvän asuntojen hintoihin läheskään kokonaisuudessaan.

Hintariski

Helsinkiä lukuunottamatta asuntojen hinnat ovat polkeneet paikoillaan jo useamman vuoden. Samaan aikaan vuokrat (ainakin virallisten tilastojen mukaan) ovat edelleen nousseet. En siis näe hinnoissa eikä vuokrissa suurta nousuvaraa. Sijoitusasunnon tuoton pitäisi perustua vuokratuloon, ei virtuaaliseen arvonnousuun.

Vuokralaisriski

Asunnoissa on myös "negatiivinen osinko" nimeltä vastike, jonka joutuu maksamaan oli vuokralainen tai ei. Huono vuokralainen voi jättää vuokran maksamatta ja aiheuttaa tuhoa asuntoon; tämän näen kuitenkin pienimpänä riskinä.

Palkka: miljoona euroa

Tuota Puolimiljoonaa Pääomaa -blogitekstiä lukiessani tajusin sen: palkkani on oikeasti miljoona euroa. Ei siis miljoona euroa kuukaudessa tai vuodessa, mutta palkkani vastaa sitä, että minulla olisi miljoonan euron sijoituspääoma.

Eipä sitten muuta.

Q2/2016: "Kuinka tuplaat rahasi kolmessa vuodessa"

Sen verrran otetaan heti takaisin, että ei se salkku ole noussut kuin 92 %, mutta toisaalta aikaakaan ei ole kulunut kuin kaksi ja puoli vuotta.

Kvartaali oli taas sellainen, että uutisia kuunnellen voisi luulla että pörsseissä lasketeltiin. Oli "Brexit-romahdus", pankkikriisiä pukkaa, asuntokuplaa samoin yms. Todellisuudessa mentiin ylöspäin n. 3 %, mikä on keskimääräistä parempi tulos.

Lisäsijoitusten kanssa olen enimmäkseen pysynyt sijoitussuunnitelmassa (eli sijoittanut indeksi-ETF:iin), mutta etuoikeuttujen osakkkeiden (preferred shares) tuotto on tässä taloustilanteessa houkutellut minua ostamaan niitä lisää. Niistä kun saa osinkotuottoa 6-8% vuodessa, suht pienellä riskillä. Senpä takia olen jopa ottanut hieman velkavipua, tosin vain alle 5% salkun arvosta.

10 000 km haaste

Yksinhuoltajan selviytymisoppaan innoittamana menin vaihtamaan autovakuutukseni POP Vakuutuksen Auto Kilsa-vakuutukseen. Tässä vakuutuksessa autolla ajettujen kilometrien määrä vaikuttaa vakuutuksen hintaan.
Itse valitsin 10 000 kilometrin vakuutuksen, sillä se asettaa minulle sopivasti haastetta. Viime vuonna ajoin 9500 km ja sitä edeltävänä 10 250 km, ei siis pitäisi olla mahdotonta päästä tuohon tavoitteeseen. Olisi kiva jos voisi asettaa oman rajansa hieman tarkemmin (nyt rajat ovat  5000, 10 000 ja 15 000 km), mutta käy tuokin.

Rahallisestihan ajomäärä ei vaikuta vakuutuksen hintaan kuin hyvin vähän; alle 10 000 km ajava säästää vain pari prosenttia vakuutuksen hinnassa verrattuna alle 15 000 km ajavaan. Enemmän on siis kyse periaatteesta. Tosin verratuna edelliseen vakuutukseeni (eri yhtiössä) säästän noin satasen vuodessa.

Niin kauan kuin olen omistanut auton (yli 10 vuotta) olen aina kirjannut exceliin kaikki tankkaukseni, mukaanlukien litramäärät ja kilometrit. Tämän vuoden alusta olen alkanut kirjaamaan myös minne ajan. Tämän helpottamiseksi olen tehnyt excel-taulukon jossa on rivit jokaiselle vuoden viikolle ja sarakkeet yleisimmille ajomatkoille. Lisäksi on yksi sarake muille ajoille. Tosiasiahan on, että useimmat ihmiset ajavat enimmäkseen niitä muutamia samoja ajomatkoja. Valitsin viikottaisen kirjauksen sen takia, että se on tarpeeksi lyhyt aika jotta ajot muistaa vielä seuraavallakin viikolla. Ei siis tarvitse kirjata ajoja joka päivä, vaan kerran viikossa tai kahdessa riittää.

Jos ajaisin töihin joka työpäivä ja siihen päälle vielä kauppareissut ainakin kerran viikossa, niin siitä kertyisi arvioita 2500 km vuodessa. Kaikki turhaa ajoa, joten tuosta pystyy helposti nipistämään. Ystävien ja sukulaisten tapaamisia en sentään aio karsia.

Q1/2016

Taas yksi vuosineljännes takana, nopeasti se aika kuluu... Ensinnäkin pahoittelut salkun arvon kehitystäni kuvaavasta kaaviosta, se on ollut vähän erikoisella tavalla laskettu. Tässä alla on kaavio joka on todenmukaisempi:

Tämä on nyt siis laskettu "oikein", eli 0% on se rahasumma joka minulla oli Q4/2013 ja muut arvot ovat oikeassa suhteessa siihen. Tuosta näkee hyvin ettei sijoittamalla rikastu nopeasti, mutta säästämällä rikastuu. Eli jos en olisi säästänyt senttiäkään Q4/2013 jälkeen vaan pelkästään säilyttänyt senhetkiset sijoitukseni, olisin rikastunut vain 11%. Mutta koska olen säästänyt ja tehnyt lisäsijoituksia, olen nyt 83% rikkaampi. Aika huima ero! Tietysti mitä isompi salkku, sitä vaikeammaksi sen kasvattaminen (posentuaalisesti) säästämällä käy.  

Ai niin, sellainenkin korjaus tuohon kuvaajaan on tehty, että aikaisemmin olin unotanut siitä Siilin kokonaan, se kun on ainoa omistukseni joka on Suomessa, muut ovat turvallisesti hallintarekistereissä :)

Tuossa ennen vuodenvaihdetta tein hieman järjestelyjä salkussa verojen optimoimiseksi. Lisäksi otin käyttöön hieman velkavipua, jolla sijoitin etuoikeutettuihin osakkeisiin (vastoin aiempia suunnitelmia). Lähinnä syynä oli se, että korot ovat niin alhaiset että velanotto kannattaa. Ja koska haluan velkarahalla vähäriskistä tuottoa, sijoitin etuoikeutettuihin osakkeisiin jotka maksavat korkeaa ja tasaista osinkoa. Korothan saa täysimääräsisesti vähennettyä verotuksessa. Toisaalta verotuksellisesti parempi olisi jos en saisi ollenkaan osinkoja, koska silloin korot voisi vähentää ansiotuloverotuksessa. Tosin korot ovat niin matalat ettei niillä oikein verohyötyä saa. Jos haluaisin maksaa 1000 euroa vähemmän veroja, pitäisi ottaa 200 000 euroa lainaa...

Vuosi 2015

Taas yksi vuosi takanapäin. Tulojen ja menojen suhteen vuosi oli taas erinomainen, tuloista jäi säästöön huimat 50%. Tässä on siis huomioitu vain ansiotulot. Menot pienenivät hieman edellisvuodesta, noin 1000 euroa. Tulotkin näyttävät kasvaneen, mutta se taitaa johtua enimmäkseen veroprosentista.

Auto on edelleen mielestäni turhan iso kulu, mutta en kokonaan autosta halua luopuakaan (auton kuluihin on laskettu mukaan myös julkisten kulkuvälineiden käyttö, mutta se on vain muutamia satasia). Autoon kului lähes 3000 euroa, plus päälle vielä arvonalennus ehkä 1000 euroa. Kilometrejä tuli ajettua noin 10 000, joten kilometrihinnaksi tuli noin 40 c/km. Kallista on...

Sijoitusrintamalla Q4/2015 oli yllättävän hyvä; uutisia seuraamalla olisin luullut, että kurssit laskivat. Sijoitusten arvo on noussut kahdessa vuodessa yli 20% (ilman lisäsijoituksia), joten kaikesta huolimatta viime vuodet ovat olleet hyvää aikaa sijoittajille.

Hei auto, tule tänne!

Istut aamulla auton kyytiin (et rattiin), tankki on täynnä koska auto on itse käynyt tankkausasemalla yön aikana. Auto vie sinut töihin, ja ajaa sitten itsekseen kotiin jotta se voi myöhemmin kuskata lapset kouluun. Lapsesi eivät edes harkitse ajokortin hankintaa, kuka sellaista enää tarvitsee? 

Vaimosi menee töihin itseajavalla bussilla (seksististä, joo). Kotiin hän tulee itseajavalla kimppa-autolla, koska käy matkan varrella kuntosalilla. Olette nimittäin jäseniä kimppa-auto-osuuskunnassa, jossa on noin 200 jäsentä ja 50 itseajavaa autoa. Maksatte siis vain 25% oman auton pääomakustannuksista.

Iltapäivällä autosi tulee hakemaan sinut töistä. Käyt noutamassa paketin toimipisteestä, jonne se on saapunut itseajavalla rekalla Saksasta.

Illalla menet vaimon kanssa illanviettoon, autolla tietysti. Auto jättää teidät ravintolan eteen, ja etsii sen jälkeen itselleen sopivan parkkipaikan. Ei haittaa vaikka se on vähän kauempanakin. Pikkutunneilla auto tulee hakemaan teidät yökerhon ovelta (kännykkäsi GPS:n avulla se löytää teidät). Ei haittaa vaikka promilleja on vähän enemmänkin, koska rattiin ei tarvitse tarttua.

Lauantaina aiot mennä radalle, nimittäin ajamaan autoa ihan itse. Yleisen liikenteen joukkossahan et ole ajanut pitkään aikaan, siellähän on itseajavien autojen joukossa vain muutamia anti-teknologia-hörhöjä vanhoilla Volvoillaan vaarantamassa liikennettä. EU suunnittelee ihmiskuljettajien kieltämistä kokonaan yleisillä teillä.

AKT:llä on 50 000 jäsentä tällä hetkellä. Kuinka monta on vuonna 2030?


Kirjoittaessa soi Gerry Rafferty - Baker Street

Q3/2015: Pitkäjänteisyyden tärkeys

Tämä kuvaaja kertoo paljon:

Nyt on hyvä aika muistaa pitkäjänteisyyden merkitys sijoittamisessa. Jos tuijoittaa vain viime viikkojen kurssikäyriä niin voisi jo iskeä myyntipaniikki. Osakkeet tuottavat pidemmällä aikavälillä keskimäärin n. 7% vuodessa, ja monena vuotena tuon alle. Viimeisen 12 kuukauden aikana on nähty kupru ylöspäin; seuraavan vuoden aikana voi helposti tulla yhtä iso tai isompi kuoppa alaspäin. En silti aio myydä sijoituksiani.

Osa pitkäjänteisyyttä on myös jatkuva säästäminen ja lisäsijoittaminen. Jos pari vuotta sitten olisin sijoittanut silloiset rahani enkä sen jälkeen olisi säästänyt yhtään, olisi salkkuni nyt n. 14 % plussalla. Nyt, säästöjen ansiosta olen 34 % rikkaampi. Aika iso ero! Tietysti salkun kasvaessa lisäsäästöjen merkitys vähenee, mutta se on silti plussaa. Lisäksi lisäsäästöillä saa hieman ajallista hajautusta.

Muista, että sijoitukset tuottavat eksponentiaalisesti. Tämä tarkoittaa, että 1000 euron sijoitus kasvaa 2000 euroksi samassa ajassa kuin miljoona kahdeksi miljoonaksi. Keskimäärin se kestää 10 vuotta. Jos sinulla siis on vain vähän sijoituksia (muutama kymppitonni tai vähemmän), et tule rikastumaan jos vain odotat että sijoitusten arvo kasvaa. Kymppitonnin kasvaminen miljoonaksi kestää jo reippaat 60 vuotta. Sinun täytyy siis hankkia rahaa myös muulla tavalla kuin sijoittamalla, jos haluat rikkaaksi.

Henkistä ja fyysistä rikkautta - Midnight Run Helsinki 2015

Osallistuin viime viikonloppuna tämän vuoden Helsinki Midnight Run -tapahtumaan, jossa juostaan enemmän tai vähemmän tosissaan 10 km lenkki Helsingin keskustassa iltapimeällä. Itselläni on kova kilpailuvaisto, haluan voittaa kaiken mihin osallistun, vaikka olenkin aivan liian laiska ja mukavuudenhaluinen tullakseni oikeasti hyväksi missään. Kisaan lähdin siis tosimielellä, lähinnä lyömään oman tavoiteaikani jonka olin pari vuotta sitten asettanut. I'm not easily impressed, mutta Midnight Run oli mahtava kokemus. Ei siksi, että tulokseni olisi ollut erityisen hyvä, mutta meno juoksun aikana oli mahtavaa, ja voin todellakin sanoa antaneeni kaikkeni.

En ole ikinä juossut itseäni niin loppuun kuin lauantaina. Olen nähnyt tv:ssä kuinka urheilijat maaliin tultuaan tuupertuvat maahan, enkä ollut pystynyt ymmärtämään miten he pystyvät jatkamaan voimansa niin, että pääsevät maaliin asti 'kaasu pohjassa', mutteivät metriäkään pidemmälle. Itse pysyin kyllä pystyssä maaliviiman jälkeenkin, mutta katsoin silti parhaimmaksi istuutua asap. Loppukirini jäi lopulta vain parin sadan metrin mittaiseksi, koska sehän olisi ikävintä jos loppukiri ei riitäkään maaliin asti...

Kumma kyllä mikään paikka ei kolottanut juoksun aikana. Tai sitten olin vain niin adrenaliinin huumassa etten sitä huomannut. En ole juossut näin pitkiä matkoja kuin puolisen vuotta, ja syynä on ollut juuri se että jokin paikka (lonkka, polvi, nilkka, jalkapohja...) kipeytyy juoksun aikana niin, ettei juoksu ole enää mukavaa. Tuohonkin nähtävästi auttaa vain säännöllinen juokseminen ja matkan pidentäminen pikkuhiljaa.

Myöskään lihakset eivät menneet hapoille vaikka matka oli pitkä ja vauhti kova. Ylämäet olivat selvästi akilleen kantapääni, sillä niissä muut juoksivat menivät joukolla ohi, vaikka minäkin juoksin niissä hieman liian lujaa. Onneksi tuolla matkalla ei ollut kuin yksi isompi mäki, ja sekin heti alussa. Jalat minulla näyttävät kestävän kovaakin menoa, ne ovat keuhkot jotka eivät meinaa pysyä menossa mukana.

Matkajuoksu on mahtavaa, kun juostaan kilpaa isossa ryhmässä. Koko matkan ajan minulla oli aina useita muita juoksijoita korkeintaan parin metrin etäisyydellä edessä ja takana. Tämä piti huolen siitä ettei juoksussa voinut yhtään löysätä, vaikka jo alkumatkasta tuntui siltä ettei voi mitenkään jatkaa tätä vauhtia enää metriäkään. En malta odottaa että pääsen seuraavan kerran kisaamaan!

Q2: Odotetusti takapakkia

Vuoden toisella kvartaalilla tulivat pörssikurssit alaspäin, aika odotetusti. Niin myös minunkin salkkuni. Markkinoita painoivat Kreikan tilanne ja Kiinan pörssikuplan puhkeaminen. Kiinan romahdusta olin jo odottanut jonkin aikaa, kun ns tavalliset ihmiset siellä sijoittelevat velkavivulla ja uusien yhtiöiden kurssit nouset rakettimaisesti. Varsinkin tuosta velkavivun käytöstä tuli vuoden 1929 pörssiromahdus mieleen. Tästä johtuen, sijoitusstrategiani vastaisesti, myin suuren osan Kiinan sijoituksistani. Uskon, että kyseessä on oikeasti kupla, eli kurssit eivät palaa entisiin huippuihinsa pitkään aikaan. Huomionarvoista on, että Shanghain indeksi on vieläkin 85% korkeammalla kuin vuosi sitten! Laskunvaraa siis vielä on.

Koska salkkuni on aika defensiivinen, ei laskua lopulta tullut kuin pari prosenttia. S&P500-indeksi laskee keskimäärin yhden kvartaalin vuodessa, ja tätä ennen on noustu varmaan 10 kvartaalia putkeen.

Salkussa olen myös vähentänyt suorien osakesijoitusten määrää, myymällä tappiolla olleita sijoituksia. Nyt on tavallista enemmän käteistä, tarkoitus on tehdä taas pian lisäostoksia.

Köyhillä on helppoa

Kun olin nuori, oli rahankäyttö helppoa. Rahaa oli käytettävissä juuri sen verran kuin kuukaudessa sattui tilille tulemaan. Kun pakolliset menot oli maksettu, pystyi loput tuhlaamaan ihan vapaasti mihin halusi, tai jos oli jokin suurempi hankinta mielessä, laitoin osan rahoista sivuun. Luottokortteja ei saanut ilman vakaita tuloja, eikä pikavippejä oltu vielä keksitty. Olihan se kädestä suuhun-elämistä, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna se oli aika yksinkertaista.

Köyhällä on helppo olla. Köyhä tietää tarkkaan kuinka paljon rahaa voi kuluttaa. Kulutus loppuu viimeistään kun rahat loppuvat. Rikkaalla ei ole tätä luksusta; jos rikas kuluttaa kaikki rahansa, hän ei ole enää rikas. Rikkaan täytyy itse osata lopettaa kuluttaminen ajoissa.

Köyhä tietää, että tämän kuun tulojen on riitettäävä tämän kuun menoihin, eikä mitään välttämättä tarvitse jäädä yli. Siinä vaiheessa kun tuloja on huomattavasti enemmän kuin menoja, täytyy itse osata päättää kuinka paljon rahoistaan saa kuluttaa ja kuinka paljon täytyy laittaa säästöön. Tällä hetkellä tuloistani 50 prosenttia riittää kattamaan normaalit menoni. Mutta laitanko siis loput 50 prosenttia säästöön? Paljonko saan kuluttaa joka kuukausi "turhuuteen"?

Pitäisi varmaan tehdä itselleni tuhlausbudjetti. Eli siis minun pitäisi päättää paljonko rahaa saan kuluttaa niin sanottuun turhuuteen joka kuukausi. Viime vuosina olen ollut erittäin tarkka sen kanssa miten kulutan rahani; pienikin hankinta mietitään tarkkaan. Esimerkiksi Chromecastin hankintaa olen miettinyt jo pitkään, sehän on ehdoton turhuus, ja maksaakin jopa 35 euroa! Parikymmentä vuotta sitten (ja 250 000 euroa köyhempänä) olisin hankkinut sen silmiä räpyttämättä. Kuulostaa absurdilta, ja sitähän se on.

Ilmeisesti en kuitenkaan ole yksin tämän ongelman kanssa; sanotaanhan yleisesti, että rikkaat ovat tarkempia rahojensa suhteen (eli "kitsaampia") kuin köyhät. Alan ymmärtää miksi.

Q1: Hurjaa menoa pörsseissä

Huh huh, eipä voi muuta sanoa. Salkun arvo on noussut hurjasti vuoden ensimmäisellä neljänneksellä; suuri vaikutus on ollut euron arvon alenemisella, sillä noin 80% sijoituksistani on euroalueen ulkopuolella. Myös euro-osakkeet taisivat nousta.

Olen pystynyt pitämään sormeni pois myyntinapilta, joten salkun jakauman muutokset johtuvat pelkästään arvon muutoksista sekä uusista ostoksista. Ostan nykyään pelkästään indeksi-ETF:iä enkä lainkaan suoraan osakkeita.

Veroilmoituksen teen tällä kertaa vanhanaikaisesti paperisena, koska veroilmoitus netissä vaatisi kaikkien osinkotietojen syöttämisen yksitellen. Minulla noita osinkotuloja on seitsemän A4:sen verran, ja siihen päälle vielä selvitys ulkomailla perityistä lähdeveroista, kuusi A4:sta... Useimmat amerikkalaisyhtiöt maksavat osinkoja joka kvartaali, ja nuo etuoikeutetut osakkeet maksavat kuukausittain. Siinäkin yksi syy vähentää suoria osakesijoituksia.

Äänestä oikein

Vaalit lähestyy ja internet on pullollaan vaalikoneita joista voi etsiä itselleen sopivia ehdokkaita.

Muista, että äänesi menee aina ensisijaisesti puolueelle. Vaikka sinun ehdokkaasi ei pääsisi sisään, joku toinen ehdokas puolueessa saattaa sen avulla päästä sisään. Äänesi tukee aina myös puolueen virallista linjaa. Siksi ei kannata äänestää ehdokasta jonka arvot ja vastaukset eroavat paljon virallisesta linjasta (tai pääehdokkaiden linjasta). Vaikka ehdokkaasi pääsisi sisään, hän todennäköisesti kuitenkin äänestää puoleen mukana eduskunnan äänestyksissä. Yksi vastarannan kiiski ei puolueen linjaa muuta. Tulet siis pettymään kun ehdokas ei äänestäkään niin kuin hänen vaalikonevastauksensa antaisi olettaa.

Koska kuulun siihen 2 miljoonan suomalaisen vähemmistöön joka tekee palkkatyötä ja elättää ne loput 3,4 miljoonaa, niin puoluekantani on tottakai oikeistolainen. Suomessa ei näytä tarpeeksi oikeistolaista puoluetta minulle löytyvän, joten täytyy tyytyä Kokoomukseen. Keskustahan on perinteisesti ollut siinä oikeiston ja vasemmiston välissä, joten kaikki muut puolueet ovat siis vasemmistoa...

HS:n vaalikoneen ehdokkaat puolueittain; Uudenmaan vaalipiiri. Vihreä alue on 1 keskihajonnan sisään mahtuvat ehdokkaat.

Yllättäen Piraattipuolue on kaikkein yksimielisin. Myös Kokoomus ja Keskusta ovat selkeitä puolueita; ehdokkaiden joukossa ei ole suurta hajontaa. Suurin hajonta on Perussuomalaisissa, Itsenäisyyspuolueessa ja Muutos 2011 -puolueissa, niissä kaikissa kun ollaan "jotain tarttis tehdä"-linjalla mutta ei ole yhtenäistä käsitystä siitä mitä se jokin olisi. RKP ja Kristilliset ovat yhden asian puolueita joita äänestää niin oikeiston kuin äärivasemmistonkin kannattajia, joten heidän täytyy pitää kaikki tyytyväisinä.

Veikkaukseni tulevasta hallituksesta

Keskusta on selkeästi suurin puolue, joten se tulee johtamaan hallitusta. Tuon ylläolevan kuvan perusteella läheisin hallituskumppani olisi Kokoomus, ja RKP:llä ja KD:llä höystettynä ne voisivat nipin napin saada 100 paikkaa, mutta se on epätodennäköistä. Vihreiden avulla voitaisiin saada enemmistö, mutta Keskusta ja Vihreät eivät ole parhaita kavereita.

Keskusta, SDP + Vasemmisto taitaa olla Keskustalle liian vasemmistolainen.

Perussuomalaisilla on hinku hallitukseen, mutta heidän täytyy pehmentää EU-politiikkaansa. Kokoomuksen kanssa samaan hallitukseen he tuskin sopivat. Lisäksi puolue on vaarassa hajota, joten enemmistön täytyy olla riittävän suuri. Keskusta, SDP + Perussuomalaiset on mahdollinen.

18 sääntöä jos haluat rikkaaksi nopeasti

Näin helppoa se on:

1. Minimoi velkasi. Et oikeasti tarvitse velkaa. Ilman velkaa pystyt rikastumaan nopeammin, ja kun olet rikas voit hankkia mitä haluat ilman velkaa. (Lisäys: sijoittamiseen voit ottaa velkaa)
2. Hanki hyväpalkkaiseen työhön johtava koulutus. Liian monet eivät ota alan tulevaisuusnäkymiä huomioon valitessaan opiskelusuuntaansa. Jos ei tiedä mikä haluaa olla isona, niin ainakin rajaamalla vaihtoehdot hyväpalkkaisiin töihin helpotat valintaa.
3. Hanki hyväpalkkainen työ, jossa palkalliset ylityöt ovat mahdollisia. Jos sinulla on tarpeeksi haluttuja taitoja, saat tehdä palkallisia ylitöitä.
4. Tee palkallisia ylitöitä. 
5. Aja vanhalla autolla, jos autoa on edes pakko olla. Hieno uusi auto on turhake johon saa kulumaan enemmän rahaa kuin tienaa.
6. Mene naimisiin henkilön kanssa joka myös haluaa noudattaa näitä sääntöjä. Koska muuten ponnistelusi menevät hukkaan, ja avioliittosi on onneton.
7. ...tai älä mene naimisiin lainkaan
8. Älä ainakaan hanki lapsia, ennen kuin olet rikas.
9. Sijoita
10. Älä hanki omistusasuntoa ennen kuin sinulla (ja puolisollasi) on varma hyväpalkkainen työpaikka, koska sinun täytyy olla valmis muuttamaan työn perässä, ja lisäksi sinulla tuskin on varaa ostaa asuntoa ilman lainaa.
11. Elä alle 20 000 eurolla vuodessa.
12. Pyöräile autoilun sijasta.
13. Hanki ilmaisia tai hyvin edullisia harrastuksia
14. Asu edullisella alueella. Kallis asunto on vielä pahempi turhake kuin kallis auto.
15. Älä lainaa rahaa muille. Ei kavereille eikä sukulaisille, eikä varsinkaan muille.
16. Älä sairastu vakavasti. Suomessa on kyllä halpa terveydenhuolto, mutta silti sairaus hankaloittaa rikastumista.
17. Älä jää koskaan työttömäksi. Tämä ei ole ongelma kun noudatat ohjeita 2 & 3.
18. Tee vain hyviä sijoituksia. Tämänhän osaavat kaikki ;)

Itse olen noudattanut noista alle puolta, mutta en olekaan rikas...

10 asiaa jotka sinun täytyy tietää tullaksesi miljonääriksi

40 vuoden työuralla keskituloinen suomalainen tienaa yhteensä noin miljoona euroa verojen jälkeen. Jos tuosta säästäisi ja sijoittaisi niin ei miljonääriksi tuleminen olisi mitenkään mahdotonta keskituloisellekaan. Keskimäärin 65-vuotiaalla suomalaisella on omaisuutta kuitenkin vain noin 150 000 euroa, eli suunnilleen sen oman asunnon verran. Tässä muutama vinkki joilla voit parantaa tilannettasi.

1. Kuluta vähemmän kuin tienaat. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta tämä täytyy muistaa myös sen jälkeen kun olet miljonääri, muuten olet pian entinen miljonääri. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka suuri osa lotto- ja Nokia-miljonääreistä on edelleen miljonäärejä.
2. Hiljaa hyvä tulee. Miljonääriksi ei tulla yhdessä yössä (paitsi lotossa), eikä edes vuodessa. Perintöäkin voi joutua odottamaan vuosikymmeniä. Omaisuutta täytyy kasvattaa pikkuhiljaa, ja onneksi sen kasvunopeus kiihtyy ihan itsestään.
3. Aika on rahaa. Ja pitkä aika on paljon rahaa. Säästäminen ja sijoittaminen pitäisi siis aloittaa heti kun pääsee työelämään. Jos et ole jo aloittanut, niin aloita nyt.
4. Älä ota velkaa, paitsi sijoittamiseen. Jos sinulla ei ole rahaa jota kuluttaa, asia ei parane ottamalla velkaa.
5. Raha vaatii huolenpitoa. Sillä on ikävä tapa valua käsistäsi jos et pidä siitä kunnolla kiinni.
6. Et tule miljonääriksi tekemällä sellaista työtä josta et pidä. Tai ehkä tulet, mutta onko se sen arvoista?
7. Säästäminen ja sijoittaminen vaatii kuria ja suunnitelmallisuutta. Laadi suunnitelma siitä paljonko säästät ja mitne sijoitat, ja pysy suunnitelmassa. Älä tosin pelkää muuttaa suunnitelmaasi jos huomaat tehneesi virheen. Hanki mahdollisimman paljon tietoa, niin vältät virheitä.
8. Taloudellinen riippumattomuus ei vaadi miljoonia. Jo 100 000 euron sijoitus antaa sinulle paljon vapautta. Miljoonan omaisuudella saa tosin sen 'miljonääri'-tittelin ;)
9. Mitä vähemmän kulututat, sitä vähemmän rahahuolia sinulla on. Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot. Voit huomata olevasi yllättävän varakas jos vähennät menojasi.
10. Raha ei tuota onnea. Jos et pysty olemaan onnellinen ilman miljoonia, niin tuskin se onnistuu miljoonien kanssakaan. Toisaalta jos olet onnellinen nyt, niin ei niillä rahoilla ole niin väliä.

Puoli vuotta ilman laiskottelua?

Puolisen vuotta sitten tein päätöksen yrittää lopettaa (tai ainakin vähentää) laiskottelun ja sen sijaan elää 'parempaa' elämää.

Parhaiten onnistunut asia on ollut polkupyörän käyttö työmatkoihin. Puolessa vuodessa on pyöräilykilometrejä tullut yli 1000, ja se tarkoittaa että vähintään vastaava määrä autoilua on jäänyt pois. Rahallisesti tuo ei ehkä ole mikään hurja säästö, ehkä 200 euroa. "Turhia" eli alle 10 km automatkoja en ole tainnut tehdä kuin pari puolessa vuodessa. Asennemuutokseni on yllättänyt minut itsenikin; monessa asiassa alkuinnostukseni lopahtaa yhtäkkiä, mutta pyöräilyä olen jatkanut läpi koko talven, sateessa, loskassa ja paukkupakkasessa.

Myös lenkkeilyä olen harrastanut säännöllisesti koko talven, noin 400 km puolessa vuodessa.

RescueTimen raportti helmikuun ajankäytöstä tietokoneella. Sininen on tuottavaa työtä, punainen turhaa.

Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, niin tietokoneella tulee edelleen tehtyä kaikennäköistä turhaa (noin 1,5 tuntia päivässä tässä kuussa). Sitä täytyy vielä saada alemmas. Tv:n katselua olen saanut vähennettyä katsomalla ainoastaan tallentamiani ohjelmia, en suoraa lähetystä. Toki tallennan useita sarjoja, joten katseltavaa kyllä riittää, mutta ei tule ainakaan katsottua mitään turhaa "tosi-tv" hömppää.

On tullut pahaksi tavaksi heti töiden jälkeen 'rentoutua' tv:n edessä; siinä saa kyllä laittaa sekä aivot että lihakset narikkaan, mutta voisikohan sitä tehdä jotain muuta yhtä rentouttavaa mutta järkevämpää? Ehkä voisin heittäytyä sängylle hyvän kirjan kanssa?

Nolla asiaa joissa en säästä?

Luin Tarkan markan blogin artikkelin jossa Markus kertoo mistä asioista hän ei säästä. Hän listasi kolme tärkeintä "ei-säästökohdettaan": terveellinen ruoka, liikunta ja matkailu. Hänen luettelemansa asiat ovat tärkeitä minullekin, mutta mielestäni säästän noista kaikista aivan kuten säästän kaikesta muustakin.

Minulle tuli pieni paniikki: onko minulla mitään asioita joista en säästä? Minä pyrin säästämään kaikesta; onko säästämiseni siis mennyt liian pitkälle?

Onko säästämiseni mennyt liian pitkälle?

Tajusin että kaikesta voi säästää, kunhan ei säästä liikaa. Lähes kaiken voi tehdä halvemmalla, mutta mitään ei ole pakko jättää tekemättä vaikka on säästeliäs. Tavaroita voi hankkia edullisesti; laadusta voi maksaa, sen sijaan merkistä ei kannata. Joskus pitää hankkia kallis merkkituote ennen kuin tajua oikeasti pärjäävänsä paljon halvemmallakin. Se kahden tuhannen euron kahvikone ei oikeasti ole hintansa arvoinen, vaan (lähes) yhtä hyvän kahvin saa sadan euron laitteella. Uusi auto on kiva ehkä pari viikkoa tai kuukauden, mutta sen jälkeen uutuudenviehätys katoaa ja se on "se sama vanha auto".

Minä en jätä hyvää ruokaa ostamatta mutta pyrin ostamaan sen mahdollisimman edullisesti. Pyrin syömään terveellisesti enkä sorru kaupan valmisaterioihin vaikka ne ehkä olisivat halvempia. Samoin liikunta - siitäkin voin maksaa mutta mielellään mahdollisimman vähän. Liikkua voi ilmaiseksi tai ainakin hyvin edullisesti. Tavallinen uimahalli tarjoa yhtä hyvät ellei paremmat liikuntamahdollisuudet kuin kallis kylpylä. En tarvitse kahden tonnin kilpapyörää, vaan tavallinen retkipyörä riittää (ja sillä kunto nousee enemmän koska se on raskaampi polkea!).

Myöskään matkailua en aio lopettaa, mutta kun suunnittelen matkaa etsin silti lento/hotelli-kombinaation jossa on paras hinta/laatusuhde. Täytyy kyllä myöntää, että tekisi mieli joskus kokeilla lentää ykkös/business-luokassa... tuskin jäisin siihen koukkuun, vaan se olisi kertakokeilu ja sen jälkeen palaisin kiltisti turistiluokkaan.

Onko siis mitään missä en säästä? Tai missä tapauksessa olen valmis maksamaan laadusta hieman enemmän? Haluan että kaikissa ostamissani tavaroissa laatu on niin hyvä että tuote kestää vuosia. Voisi sanoa että yritän aina tehdä järkeviä ostoksia. Tuotteen pitää olla "good enough", ja se saa riittää.

Säästäminen voi mennä liian pitkälle. Minullekin on muutaman kerran käynyt niin, että en ole raaskinut ostaa jotain muutaman euron tuotetta, koska se on mielestäni tuntunut ylihintaiselta. Kun tuote näyttää sitä, että se on tehty Kiinassa 0,20 euron hintaan ja siitä pyydetään 7,90 euroa Suomessa, se on vaan jotenkin niin väärin. Minähän en tuota suostu maksamaan! Silloin täytyy vain vetää syvään henkeä, miettiä asioita oikeassa mittakaavassa ja sanoa itsellen "nyt aion tuhlata 0,005% omaisuudestani ylihintaiseen tuotteeseen".

Salkkupäivitystä

Kuten tylsän sijoittajan salkku -tekstissä kerroin, olen pikkuhiljaa siirtymässä indeksi-ETF-sijoittajaksi. En kuitenkaan raaski luopua kaikista osakesijoituksistani kertaheitolla, siitähän tulisi verojakin maksettavaksi turhan paljon. Vuoden lopussa tein kuitenkin jonkin verran verosuunnittelua ja möin melkein kaikki tappiolla olevat sijoitukset salkusta. Tilalle ostin ETF:iä. Salkun tilanne näyttää nyt tältä:

Rahaneuvoksen vinkin perusteella ostin DB X-trackers ETF:ien rinnalle myös muutamaa iShares Core -sarjan ETF:ää. Niissä on pienemmät kulut kuin X-trackerseissä, joka on tärkeää kun sijoitetaan pitkällä tähtäimellä. USA-osakkeita on edelleen salkussa todella paljon. Toisaalta Euroopan ulkopuolisten sijoitusten suuri määrä on hyvä juttu nyt kun euron arvo putoaa. Suomi-osakkeita minulla ei ole muita kuin Siili Solutions, sen osuus on n. 1,5% salkusta...

Pitäisi varmaan tehdä sellainen uudenvuodenlupaus, etten myy mitään voitolla olevia sijoituksia? Tappiolla olevia osakkeita voin myydä ja ostaa tilalle ETF:iä. Sitten joulukuussa voin myydä jotain voitollakin, jos se on tarpeen verotuksen kannalta. Eri sijoituksia minulla on tällä hetkellä yli 60, joten pakostakin jokin on miinuksella.

Vuosi 2014 yhteenvetona

Vuosi 2014 on nyt paketissa, ja sijoitussalkun osalta vuosi oli hyvä. Salkun arvonnousu (voisiko tätä kutsua "orgaaniseksi kasvuksi"?) oli yli kymmenen prosenttia, joka on hyvä ottaen huomioon laajan hajautuksen. Salkku seurasi suunnilleen S&P500:n kehitystä. Lisäksi tein viime vuonna todella paljon lisäsijoituksia, nyt käytännössä kaikki rahani ovat osakkeissa; käteistä ei ole kuin sen verran että pärjään seuraavaan palkkapäivään.

Tässä vielä selvennyksenä mistä arvonlisäys muodostuu:

Henkilökohtaisen talouden suhteen vuodesta tuli suunnilleen sellainen kuin aikaisemmin tänä vuonna arvioin. Tuloista jäi säästöön noin 40%, mahtavaa! Auton korjauksiin upposi turhan paljon rahaa, varsinkin suhteessa ajokilometreihin. Se nyt oli kuitenkin (toivottavasti) kertakulu. Tämän vuoden tavoite voisi olla saada 3000 euroa nipistettyä menoista, ellei mitään yllättävää tapahdu. Vuoden menot olisivat siis noin 16 500 euroa.

Tosin verotus taas kiristyy, joten veronkiertoa verosuunnittelua on parannettava...