Q3/2019: "Hieman" myöhässä

Olenpa pahasti myöhässä tämän kirjoituksen kanssa. Kohta on Q4 loppu ja Q3 vielä käsittelemättä. Mitäs olen oikein tehnyt viime aikoina? Olen niin sanotusti elänyt enemmän, eli olen harrastanut ja viettänyt aikaa tärkeiden ihmisten kanssa. Toki töitäkin olen tehnyt täydellä voimalla. Työmatkani ovat nykyään pidemmät, joten nekin vievät aikaa. Matka-ajan voisi käyttää johonkin järkevään, kuten vaikkapa blogin kirjoittamiseen, enimmäkseen olen kuitenkin vain kuunnellut podcasteja.

No, mites se rahapuoli, se vaan eniten kiinnostaa lukijoita (kiinnostaisi ainakin minua)?

Q3:lla oli aika paljon ylimääräisiä menoja kun tein hankintoja uuteen kämppään, ja varainsiirtoveron maksukin osui Q3:lle. Lisäksi kesälomasta johtuen jäi syksyn tulot odotetusti pienemmiksi kuin muilla kvartaaleilla, yrittäjä kun ei saa tuloja loma-ajalta (ja töistä saa rahat 1-2 kuukauden viiveellä). Niinpä säästämisen/sijoittamisen osalta jäin yli 10 k€ pakkaselle, kulutin siis enemmän kuin tienasin. En laske oman asunnon varainsiirtoveroa sijoitukseksi, vaikka firman kirjanpidossa se laskettaisiin mukaan hankintahintaan.

Ai niin, meinasin unohtaa, teinhän minä yhden ison sijoituksenkin tällä kvartaalilla: ostin nimittäin toisen sijoitustontin! Omistan siis tontin jolla sijaitsee paritalo, ja itse rakennuksen omistavat vuokralaiset. Otin tuota varten sijoituslainaa pankista, joten omaa rahaa tarvitsin alle 30 k€. Tuottoa tuosta tulee noin 4 k€ vuodessa.

Omaisuuteni arvo pysytteli nippa nappa puolen miljoonan yläpuolella. Koska vanha kämppäni ei edelleenkään ole mennyt kaupaksi (olen siis kahden asunnon loukussa), on minulla sitten velkaakin pitkälti päälle 400 k€. Se on aika paljon yhdelle ihmiselle...

Tammikuun puolella kerron sitten mitä tuon vanhan kämpän kanssa tehdään, suunnitelmat ovat jo aika pitkällä...

Rahanmenoa ei voi estää

Hupsheijjaa, kuten aikaisemmin mietin, päätin sitten vaihtaa kämppää ja se tapahtuikin nopeasti. Nyt asun sitten kauempana töistä, mutta enemmän siellä missä haluan viettää aikaani. Rahaahan tässä vaihdossa palaa ihan reippaasti, varainsiirtovero, vanhan kämpän välityspalkkio, kaikennäköiset pikku remontit uuteen kämppään ym, saan varmaan 15-20 tuhatta uppoamaan noihin. Vanhan asunnon myynnissä teen tappiota josta saan myös verovähennyksen; tuo osaltaan houkutteli laittamaan asunnon myyntiin ennen kuin kahden vuoden asuminen tulee täyteen.

Uudessa kämpässä asuminen on hieman halvempaa kuin vanhassa, säästöä tulee ehkä satanen kuussa. Tämä ei ole mitenkään tärkeää minulle, mutta onhan se kiva kun kulut ovat pienemmät. Kyseessä on siis omakotitalo, joten tekemistäkin riittää, mutta toisaalta saa itse päättää mitkä remontit ovat oikeasti tarpeellisia. As-oy:ssä pienetkin remontit tuntuvat maksavan maltaita, eikä mitään voi/saa tehdä itse.

Miksi siis muutin? Tulin siihen tulokseen, että elämä pitää elää nyt eikä sitten joskus. Tilaisuuteen on tartuttava kun se tulee kohdalle. Liian paljon elän elämääni "sitku"-mielentilassa. Elämään taloudellisesti riippumattomana täytyy siirtyä askel kerrallaan, tämä on yksi niistä askelista.

Parin kuukauden loma

Näin yrittäjänä pääsin ensi kertaa pariin kymmeneen vuoteen nauttimaan kahden kuukauden kesälomasta. Onhan tämä pientä esimakua siitä, mitä elämä sitten "vapaaherrana" olisi. Täytyy sanoa että sain kyllä aikani kulumaan aika hyvin, enimmäkseen tein remonttihommia ja lastenhoitoa. Hieman parannettavaa kuitenkin löytyy; mukaan mahtui turhan paljon löhöilypäiviä. Sitä pitäisi pystyä aikatauluttamaan päivänsä samalla tavalla kuin töissä, eli päivällä tehdään jotain järkevää ja sitten illalla saa löhöillä. Talvella kun valoisa aika on lyhyt täytyy muistaa nauttia ulkoilusta päivällä ja siirtyä sisähommiin illaksi.

En nyt kesäloman aikana tehnyt mitään suurempia matkoja, kun Suomessakin oli ihan mukava sää. Kummasti se sää toimii tekosyynä sille ettei tee mitään järkevää: välillä on liian kuuma jotta voisi olla ulkona, tai sitten sataa, on tuulista, tai kylmää. Parasta vaan istua sisällä tietokoneen tai Netflixin ääressä. Onneksi Netflixissä ei sentään ole kovin paljoa hyvää katsottavaa, muuten elämästä tulisi helposti yhtä Netflix-maratonia.

Muut ihmiset ovat myös tärkeitä; jos on itse vapaalla ja kaikki tutut ovat töissä, niin onhan siinä huomattavasti vaikeampaa keksiä tekemistä. Nyt kesällä ei sentään ole sitä ongelmaa.

Yrittäjänä en ihan kokonaan pystynyt (enkä halunnutkaan) olemaan tekemättä töitä, laskutettavia töitä tein noin 2,5 päivää. Yrittäjänä lomalla työskentely ei yhtään haittaa, koska lomahan on muuten palkatonta aikaa, ja jokaisesta työtunnista saa mukavasti rahaa. Oikeastaan olisin halunnut tehdä hieman enemmänkin. Sellainen 1 tunti/päivä voisi olla sopiva määrä, toki niin, että pystyn itse määräämään milloin työskentelen.

Menoni eivät loman aikana tainneet kasvaa paljoakaan; suurimmat menothan ovat kuitenkin asuminen, ruoka ja auto, ja ne eivät hirveästi muutu oli sitten töissä tai lomalla. Mitään suurempia reissuja en lomalla tehnyt. Ravintoloissa käyn lähinnä lounasaikaan, jolloin saa paljon hyvää ruokaa halvalla. Baareissa en käynyt kertaakaan vaan alkoholit nautin omalla terassillani, joten silläkin saralla pääsin halvalla.

Tulevaisuuden vapaaherra-aikaa ajatellen täytyy kyllä vielä parantaa, tarvitsen uusia harrastuksia...

Q2/2019 - Puoli miltsiä kasassa

Menihän se puolen miljoonan euron raja rikki vihdoinkin. En ole edes juhlistanut rajan ylittämistä millään tavalla. Pitäisiköhän skumppapullo avata... Mutta eipä tuon rajan ylittäminen oikeastaan tuntunut miltään. Kummasti sitä turtuu tällaiseenkin asiaan kuin raha. Enpä siis taida juhlia tätä mitenkään; ehkä sitten jos/kun miljoonan raja menee rikki niin voisi vähän juhlistaa.

Rahaa jäi säästöön mukavasti tällä kvartaalilla. Muutin alla olevaan kuvaajaan osinkojen tilalle kassavirran, koska se sisältää nyt niin osingot Nordnetistä, korkotulot Mintosista ja Grupeeristä kuin vuokrien kassavirrankin.

Suurin "ongelma" tällä hetkellä on, että firman tilillä on paljon rahaa (useampi kymppitonni), jotka pitäisi sijoittaa lyhytaikaisesti. Luonnollinen sijoitus olisi osakkeet/ETF:t. Viime aikoina on vaan tuntunut siltä, ettei pörssistä saa tarpeeksi tuottoa. Lisäksi rahansiirto Nordnetin ja Holvin välillä on ollut aivan liian hidasta. Nyt minulla on kuitenkin toinen pankkitili joten siirto voisi sujua paremmin.

Vaikka käteistä on noin paljon niin silti kummasti tuntuu siltä ettei tarpeeksi sijoitettavaa löydy... Viimeisin tekemäni sijoitus taisi olla sijoitusasunnon osto helmikuussa eli aika harvoin pääsen tekemään uusia sijoituksia. Ainakin minulle jännittävintä sijoittamisessa on juuri se uusien sijoitusten tekeminen, ja se kun saa niistä ensimmäiset tuotot.

Olen ehkä hullu, mutta haluaisin sijoituksia joista tulee yli 10 prosentin tuotto. Ilman vipua tällaiseen tuottoon pääsee lähinnä vertaislainoissa. Velkavivun kanssa tämä onnistuu myös kiinteistöillä ja asunnoilla. Tällä hetkellä minulla onkin tähtäimessä kiinteistösijoitusten kasvattaminen; täytyy vain saada pankista lainaa kun ilman sitä tuotto on "vain" 5 prosentin luokkaa.

Mielessä on ollut myös oman asunnon vaihtaminen. Nykyiseen kämppääni on muutaman vuoden kuluttua tulossa kalliita remontteja joten haluaisin päästä tästä eroon. Voi olla, että kun myyn tämän asunnon teen pienen tappion suhteessa ostohintaan, varsinkin kun huomioidaan varainsiirtovero ja välityspalkkio. Jos myyn asunnon tai muutan pois siitä ennen kuin kahden vuoden asuminen tulee täyteen niin saan vähentää myyntitappion kuluineen verotuksessa.

Toinen syy muutolle on se, että jos/kun vähennän työntekoa minulla ei ole enää tarvetta asua niin lähellä mahdollisia asiakkaita vaan voin muuttaa sellaiselle alueelle jossa haluan oleskella vapaa-aikanani.

Four hour work week (Tim Ferrisin kirja) alkaa olla mahdollista omalla kohdallani eli minulle riittäisi hyvin, että tekisin laskutettavia töitä noin neljä tuntia viikossa. En ole kuitenkaan henkisesti valmis näin suureen hyppyyn. Ensimmäkin silloin säästämistahtini laskisi nollaan. Toiseksi työnteon vähentäminen täytyy tehdä pikkuhiljaa, kertarysäyksellä sitä ei tule mitään. Pahimmassa tapauksessa jäisin vaan makoilemaan sohvalle päiväkausiksi. Täytyy siis keksiä jotain järkevää tekemistä, esimerkiksi uusi harrastus. Jos ostan talon niin siinä ainakin riittäisi nikkarointia pitkäksi aikaa. Myös puutöiden tekeminen kiinnostaa mutta sehän vaatii aika paljon tarvikkeita sekä tilaa. Olenkin ajatellut vähän isomman omakotitalon ostamista. Kyllähän sinkulla pitää vähintään 130 neliötä tilaa olla, muuten on ahdasta...

Tuo mainitsemani kirja suosittelee vapaaherra-elämän kokeilemista lyhyemmissä jaksoissa, esimerkiksi kuukauden tai pari kerrallaan. Minua ainakin houkuttelee lähteminen jonnekin lämpimään, vaikkapa Kanarialle, loka-marraskuussa kun Suomessa tulee räntää ja on pimeää. Ja sieltähän voi hyvin tehdä etätöitä ;)

Q1 - Tavoite häämöttää

Pahoittelut, että kvartaaliraportti tulee näin myöhään. Jotenkin ei ole raha-asiat niin paljoa kiinnostaneet viime aikoina. Se ei johdu muista huolista, vaan enemmänkin siitä ettei raha oikein kiinnosta kun sitä on tarpeeksi...

Oli kuitekin todella mukava eka kvartaali pörssissä viime vuoden lopun tutinan jälkeen. Ihan koko edellisen kvartaalin menetystä en saanut takaisin, osittain siksi että sijoitusasunnon oston takia myös osan sijoituksistani (ja ostin myöhemmin takaisin). Lisäsijoituksia en päässyt tekemään, koska kaikki ylimääräiset tulot menivät verojen maksuun. No, jatkossa pyrin maksamaan veroja hieman tasaisemmin.

Pääoma kasvaa mukavasti, kauan odotettu puoli miljoonaa saavutetaan ennen juhannusta, jos ei mitään kovin yllättävää tapahdu.

Ensimmäinen sijoitusasuntoni

Näinhän ei pitänyt käydä. Olen siis hankkinut ensimmäisen sijoitusasuntoni. Lisäksi teen kaiken päinvastoin kuin kaikissa ohjeissa neuvotaan eli hankin ison asunnon (kolmion) johon on lisäksi tulossa putkiremontti parin vuoden päästä. Olenko siis tullut hulluksi?

Osta kun veri virtaa kaduilla

Pörssisijoituksista (ja miksei muistakin sijoituksista) sanotaan, että pitää ostaa kun veri virtaa kaduilla. Milloin asuntokaupassa virtaa veri kaduilla? Mielestäni se ostamani asunnon kohdalla tapahtui:

• Putkiremontin suunnitteluvaihe on alkamassa, eli remontti tapahtuu varmasti parin vuoden kuluttua. Remontin kustannus alkaa konkretisoitumaan sekä ostajien että omistajien mielissä.
• Myyjä oli perinyt asunnon, eli hänen mielessään mikä tahansa summa jonka hän saa asunnon myymällä on "voittoa".
• Asunto on ollut pitkään tyhjillään
• Asunto oli roikkunut pitkään myynnissä, sen näki syksyisistä valokuvista. Lisäksi Oikotieltä pystyin kaivamaan esiin tiedon, että ilmoitus oli julkaistu lähes 4 kk sitten, joten välityssopimus oli luultavasti kohta menossa umpeen.
• Ilmoituksessa asunnon kunto on "välttävä", ja tekstissä mainitaan asunnon kaipaavan remonttia kauttaaltaan. Itse olisin kuitekin siihen valmis muuttamaan pelkän keittiöremontin jälkeen, eli 2000-3000 euron remontin pitäisi riittää. Toki vuokrakäyttöön asunto kelpaa jopa sellaisenaan. Kylpyhuone on remontoitu 2000-luvulla, eli hyväkuntoinen.
• Asunto oli noin 30 000 - 40 000 euroa halvempi kuin ihan vastaavat (putkiremontoimattomat) asunnot. Jopa samassa talossa on samanlainen mutta parempikuntoinen asunto myynnissä, siitä pyydetään 40 000 euroa enemmän. 

Tällaisia kohteita on vaikea löytää, koska yleensä omistajat eivät halua myydä näin halvalla. Mielummin pidetään asunto putkiremontin yli ja otetaan takkiin se tuleva velkaosuus.

Eli selvennyksenä:

• Vastaavia asuntoja on myyty hintaan 130 000 - 140 000 €
• Itse maksoin 100 000 €
• Putkiremontin kustannus on luokkaa 35 000 - 50 000 €
• Hinta putkiremontin jälkeen ehkä 140 000 - 160 000 €

Muiden asuntojen hinnat eivät nouse läheskään putkiremontin kustannusten verran, vaan omistajat tekevät remontissa tappiota. Tai tappio on jo syntynyt, kun he luulevat asuntojensa arvon olevan tällä hetkellä 130 000 euroa.

Ymmärrän, että minäkin voin ottaa hieman takkiin tuossa tulevassa putkiremontissa. Ainakin siinä tulee väkisin tyhjiä kuukausia, mutta toisaalta samalla kertaa voin itse remontoida keittiön ja korottaa vuokraa.

Bonuksena tässä asunnossa on velkaosuutta aikaisemmista remonteista lähes 40% (nämä remontit ovat koituneet omistajille lähinnä tappioksi). Tämä on hyvä juttu, koska tuloutetut rahoitusvastikkeet saa vähentää verotuksessa kokonaan. Lisäbonuksena edellinen omistaja oli juuri ehtinyt vuokrata asunnon kun luuli ettei se mene kaupaksi, joten minulta säästyy vuokralaisen hankkimisen vaiva! Vuokrakin on ihan sopiva.

Itse en arvonnousuun usko, joten vaadin selvästi yli 5 % vuokratuottoa. Tämän asunnon kohdalla bruttotuotto eli (vuokra-vastike)/(hinta+vsVero) on 7 %. Sitten kun putkiremontti on tehty, on vuokratuotto edelleen noin 5 % velattomasta hinnasta. Ilman pankkilainaakin oman pääomani tuotto olisi yli 11 %, lainan kanssa yli 30 %. 

Mitkä ovat kriteeerini vuokra-asunnolle? 

• Hyvä sijainti
• Hieman isompi on parempi: helpompi löytää pitkäaikainen vuokralainen, ja kaksi maksajaa
• Ei liikaa vuokra-asuntoja samassa talossa
• Mielellään omalla paikkakunnallani
• Bruttotuotto yli 6 %
• Tulevat remontit eivät saa laskea arvoa merkittävästi
• Kassavirta nolla tai positiivinen

Mietin tuota viimeistä kohtaa; miksi haluan positiivisen kassavirran? Onhan minulla paljon muita tuloja, en tarvitse rahaa käteen tuosta asunnosta. Mutta syy lienee psykologinen: haluan, että asunto maksaa itse itsensä. Jos joutuisin itse maksamaan joka kuukausi pienen summan, alkaisi asunto tuntumaan "kululta".

Miksi toiset rikastuvat ja toiset eivät?

Miksi minä vaurastuin mutta vanhempani eivät?

Kirjoitin joskus jonkin blogin kommenttiin, että olen jo nyt nelikymppisenä rikkaampi kuin vanhempani ovat yhteensä tällä hetkellä (noin seitsemänkymppisinä). Varallisuudessa olen siis heitä tuplasti edellä, jo 30 vuotta aikaisemmin. Aloin miettimään mistä tämä johtuu. Onko vaurastuminen nykyään niin paljon helpompaa, vai olenko tehnyt jotain "oikein" suhteessa vanhempiini?

Minulla ei ole ollut mikään huippupalkka työurani aikana, parhaimmillaan olen ollut jossain top 20 %:ssa suomalaisista palkansaajista. Yli 10 vuotta tienasin alle suomalaisten keskipalkan. Vanhempani taas olivat Homer Simpsonin tapaan "upper lower middle class", eli joissain siellä keskivaiheilla, toinen keskimääräistä huonommin ja toinen paremmin palkattu.

Sanotaan, että 1970- ja 1980-luvulla asuntolainojen laina-ajat olivat lyhyitä ja korot korkeita. Vastineeksi palkka- ja hintainflaatio olivat suuria, eli jos kiinteään omaisuuteen pääsi kiinni niin sen arvo kasvoi mukavasti. Kuitenkaan 1980-luvun loppun mennessä, eli suunnilleen minun nykyisessä iässäni, vanhemmillani ei tietääkseni vielä ollut täysin velatonta asuntoa, eikä asunnon lisäksi oikein mitään muutakaan omaisuutta. Auto oli 70-luvun rotisko, ja mökkikin vain vuokralla (hyvin halvalla).

Vanhempani eivät hankkineet korkeaa koulutusta (eivät ole edes ylioppilaita), vaan menivät töihin nuorena. Minä hankin korkeakoulututkinnon, ja aloitin työt noin 24-vuotiaana. Annoin siis vanhemmilleni viitisen vuotta etumatkaa työelämässä. Minun opiskeluaikanani valtio toki tuki opiskelua rahallisesti.

Se silmiinpistävin ero vanhempieni ja minun välillä on kuitenkin se, että heillä oli minun iässäni useampi lapsi. Äitini oli vain parikymppinen saadessaan ensimmäisen lapsensa. Hän olikin poissa työelämästä varmaan 10 vuotta. Myöhemmin hän meni töihin, mutta ilman minkään alan koulutusta palkka ei ollut häävi. Sitä hän jatkoi 30 vuotta, ja lopputuloksena käteen ei jäänyt oikein mitään. Isälläni oli paremmat tulot, mutta ei mikään johtajan palkka kuitenkaan. Jos pitäisi arvioida paljonko vanhempani keskimäärin tienasivat (nykyrahassa), niin uskoisin äitini tienanneen noin 1700 e/kk ja isäni ehkä 4000-4500 e/kk.

Mielestäni meillä ei mitään isoja rahareikiä ollut, muuta kuin lapset. Alkoholiin, rahapeleihin tai muihinkaan paheisiin sitä ei meidän perheessämme kulutettu. Ylimääräistä rahaa ei kuitenkaan koskaan ollut. Rahan järkevästä käyttämisestä ei perheessäni puhuttu. Tosin kun vanhempani riitelivät, niin kyse oli aika usein rahasta, jota äitini mielestä oli liian vähän. Säästämisestäkin puhuminen taisi rajoittua siihen, että kehoittivat minua laittamaan osan rahoista säästöpossuun eikä tuhlaamaan kaikkea.

Olisivatko vanhempani voineet tehdä taloudellisesti parempia ratkaisuja? Aina voi hankkia paremmin tienaavan puolison, mutta jos nyt pitäydytään tässä pariskunnassa, mitä muuta heidän olisi kannattanut tehdä? Pitkä koulutus ei ole välttämätön, mutta keskiasteen koulutus olisi hyvä. Alan ja työtehtävän valinta on myös tärkeää. Äitini teki samaa työtä 20 vuotta, siinä ei palkka pahemmin päässyt nousemaan. Sitten ne lapset: en hankkisi lapsia ennen kuin opinnot ovat ohi ja on oltu työelämässä muutama vuosi. Jos hankkii useamman lapsen, niin tekee sen mahdollisimman nopeassa tahdissa, jolloin vanhemmat pääsevät nopeasti takaisin työelämään.

Vaurastuinko minä puhtaalla tuurilla?

Olisiko minulle voinut käydä kuten vanhemmilleni? Varmaan aika helposti. Eka lapsi matalapalkkaisten vaimon kanssa joskus 25-vuotiaana, itse keskituloisena. Toinen ja kolmas lapsi siihen perään, ja kämppä pitää tietysti olla Helsingissä kun siellä ollaan töissä. Lapsille kivat harrastukset. Etelänmatkoja koko perheen voimin kerran vuodessa. Mökki ja auto. Helposti saisi kaikki tulot kulutettua niin, ettei lasten aikuistuttua olisi kuin puoliksi maksettu rivari varallisuutena.

Tuosta näkee kuinka helposti ne elämän pienet ja suuret valinnat (joita ei välttämättä edes tajua tekevänsä) vaikuttavat vaurastumiseen. En minä peruskoulun päätyttyä päättänyt, että haluan rikkaaksi. Korkeakouluun hakiessani en miettinyt miltä alalta saa parhaan palkan, vaan valitsin sen alan mikä vaikutti kivoimmalta (okei, ajattelin kyllä että IT-alalla on hyvät tulevaisuudennäkymät). Työpaikkoja en ole valinnut palkan perusteella. Vasta nyt yli nelikymppisenä siirtyminen yrittäjäksi on ensimmäinen teko urallani jonka olen tehnyt nimenomaan raha mielessä.

Kun aloitin sijoittamisen joskus 25-vuotiaana, halusin tietysti rikastua mahdollisimman nopeasti, vähällä vaivalla. Muistan harmittaneen kun ei ollut kovin paljoa rahaa sijoitettavaksi. Aika nopeasti ymmärsin, ettei muutaman tuhannen euron sijoituksella voi rikastua, kun tuotto on parhaimmillaan muutama satanen vuodessa. Vasta kun aloin pitämään kirjaa kaikista menoistani noin kolmekymppisenä, tuli säästämisestä järjestelmällisempää. Ja vain säästämällä paljon voi vaurastua nopeasti.

Myönnän olleeni onnekas kun en ole tehnyt hirveästi vääriä valintoja elämässä.

Vaurastuminen ei ole vaikeaa kunhan sitä hieman miettii, mutta vaurastumatta oleminen on vielä helpompaa, se ei vaadi ponnisteluita lainkaan.

2018 - Vuoteni yrittäjänä

Ensimmäinen kokonainen vuosi yrittäjänä takana. Oliko se sellaista kuin olin kuvitellut? Ei oikein, luulin tekeväni lyhyempiä projekteja ja pitävän enemmän taukoja projektien välillä. Töitä oli siis enemmän kuin tarpeeksi. Ainoa asia joka hieman jäi kaivelemaan on alhainen keskituntihinta. No, kaikki on suhteellista, harvalla alalla yksinyrittäjä pystyy laskuttamaan 70 euroa tunti ja tekemään 7,5-tuntisia päiviä vuoden ympäri.

Lomien vähäisyys jäi myös hieman harmittamaan, mutta en voi siitä syyttää ketään muuta kuin itseäni. On niin vaikea sanoa ei kun joku tarjoaa 380 euroa netto päivän työstä. "jospa nyt muutaman päivän vielä teen töitä, ja sitten vasta pidän lomaa...". Tänä vuonna lupaan pitää lomaa ainakin kolme kuukautta.

Rahallisesti vuosi oli aivan huimaa menoa. Vuoden aikana firmani laskutti asiakkaita yli 120 000 euron (plus ALV) edestä. Kun firmalla ei ole kuin muutaman tonnin verran kuluja, jäi minulle ja verottajalle jaettavaksi melkein 115 000 euroa. Verottaja oli kiltti eikä ottanut kuin alle 19 000 euroa itselleen, joten firmalle ja minulle jäi 95 000 euroa kulutukseen ja säästöön. Huonolla verosuunnittelulla verottaja olisi helposti voinut lohkaista tuplasti isomman osuuden. Minäkin olin kiltti enkä tuhlannut sen enempää kuin aikaisempina vuosinakaan, niinpä säästöön jäi yli 70 000 euroa.

Tässä vielä selvemmin menojen jakautuminen. Asumiseen meni hieman edellisvuotta vähemmän, muuten mentiin aika samoilla linjoilla. Kirjauskäytäntöni ovat hieman vuosien varrella vaihdelleet, nyt pisti silmään tuo "satunnaiset menot" niin, että piti oikein katsoa mitä sinne olen kirjannut: se näytti tänä vuonna koostuvan lähinnä muille ihmisille ostetuista tavaroista ja palveluista. Se on siis sellainen kategoria joka saakin kasvaa. 

Sijoitusten kehityksessä tuli takapakkia kun huono viimeinen kvartaali veti koko vuoden kehityksen miinukselle. Lisäsijoitusten kanssa pääomani toki kasvoi noin 65 000 euroa viime vuonna. Pörssin lasku ei minussa aiheuta paniikkia, päinvastoin, uskon vuodesta 2019 tulevan hyvä vuosi ostaa osakkeita. Oikeastaan toivon kurssien laskevan vielä lisää jotta pääsen ostamaan halvemmalla...

Oma pääoma kävi jo lähellä puolen miljoonan rajaa, mutta on nyt jämähtänyt 450 000 euron kohdalle.

Mitä vuodesta jäi käteen, muuta kuin rahaa? Ainakin tiedän nyt, että yrittäjäksi ryhtyminen oli mainio päätös. Muuten elämä on jatkunut aika entiseen malliin. En kaipaa palkkatöitä, tosin eipä ero käytännössä ole palkkatöihin niin suuri kuin voisi luulla (paitsi rahan osalta). Yrittäjyyden hankalinta osuutta eli uusien asiakkaiden hankkimista en ole joutunut tekemään melkein ollenkaan.