Kun olin nuori, oli rahankäyttö helppoa. Rahaa oli käytettävissä juuri sen verran kuin kuukaudessa sattui tilille tulemaan. Kun pakolliset menot oli maksettu, pystyi loput tuhlaamaan ihan vapaasti mihin halusi, tai jos oli jokin suurempi hankinta mielessä, laitoin osan rahoista sivuun. Luottokortteja ei saanut ilman vakaita tuloja, eikä pikavippejä oltu vielä keksitty. Olihan se kädestä suuhun-elämistä, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna se oli aika yksinkertaista.Köyhällä on helppo olla. Köyhä tietää tarkkaan kuinka paljon rahaa voi kuluttaa. Kulutus loppuu viimeistään kun rahat loppuvat. Rikkaalla ei ole tätä luksusta; jos rikas kuluttaa kaikki rahansa, hän ei ole enää rikas. Rikkaan täytyy itse osata lopettaa kuluttaminen ajoissa.
Köyhä tietää, että tämän kuun tulojen on riitettäävä tämän kuun menoihin, eikä mitään välttämättä tarvitse jäädä yli. Siinä vaiheessa kun tuloja on huomattavasti enemmän kuin menoja, täytyy itse osata päättää kuinka paljon rahoistaan saa kuluttaa ja kuinka paljon täytyy laittaa säästöön. Tällä hetkellä tuloistani 50 prosenttia riittää kattamaan normaalit menoni. Mutta laitanko siis loput 50 prosenttia säästöön? Paljonko saan kuluttaa joka kuukausi "turhuuteen"?
Pitäisi varmaan tehdä itselleni tuhlausbudjetti. Eli siis minun pitäisi päättää paljonko rahaa saan kuluttaa niin sanottuun turhuuteen joka kuukausi. Viime vuosina olen ollut erittäin tarkka sen kanssa miten kulutan rahani; pienikin hankinta mietitään tarkkaan. Esimerkiksi Chromecastin hankintaa olen miettinyt jo pitkään, sehän on ehdoton turhuus, ja maksaakin jopa 35 euroa! Parikymmentä vuotta sitten (ja 250 000 euroa köyhempänä) olisin hankkinut sen silmiä räpyttämättä. Kuulostaa absurdilta, ja sitähän se on.
Ilmeisesti en kuitenkaan ole yksin tämän ongelman kanssa; sanotaanhan yleisesti, että rikkaat ovat tarkempia rahojensa suhteen (eli "kitsaampia") kuin köyhät. Alan ymmärtää miksi.
Minulla eivät ole menot kasvaneet tulojen kasvun myötä. Päin vastoin tunnen itseni sitä saidemmaksi, mitä enemmän minulla on rahaa: varallisuus itsessään on aina vain tärkeämpää. Statushyödykkeistä en ole kiinnostunut, ja näytän varmasti vähemmän varakkaalta kuin olen.
VastaaPoistaOn totta, että köyhät ovat tässä suhteessa vapaampia kuin keskivarakkaat. Superrikkaat ovat sitten tavallaan yhtä vapaita talouskurista kuin köyhät.
tultiin juuri tallinnasta, ja kyllä siihenkin matkssn sellainen 350€ kului :)
VastaaPoistaEn tiedä missaanko postauksesi ytimen, mutta...
VastaaPoistaIlmeisesti tuo on aika yleinen parantuvaan taloudelliseen tilanteeseen liittyvä henkinen ongelma. Positiivista on ehdottomasti se, että olet ainakin selvästi tunnistanut nykytilanteeseen liittyvät arvomaailman, elämäntavoitteiden ja todellisen tilanteen väliset erot. Rahan käyttö on elämässä aina olennainen indikaattori siihen millainen arvomaailma ihmiselle on rakentunut. Usein elämään muutosta hakiessa arvomaailma ja teot joutuvat ristiriitaan keskenään, ja siitä seuraa hämmennystä. Tuo on se asia, johon kannattaa voimavarat kohdistaa, niin ongelmatkin aiheessa katoavat kuin itsestään.
Uskallan väittää, että tuo kokemasi hämmennys kumpuaa pitkästi juuri tuosta. Muutoin on hieman vaikea nähdä miksi yhtäkkiä onkin "huono", että ylijäämää jää koko ajan enemmän.
Eikö tuo ole kuitenkin pohjimmiltaan juuri se tavoiteltu olotila? Onko sinulla esimerkiksi oikeasti selvillä mitä tulet näillä säästöillä tekemään, muutakin kuin eläköityä kenties aiemmin? Olennainen kysymys oikeastaan onkin, että mitä lähtee tekemään sitten kun on riittävästi massia kasassa, että voi toimia normaalia vapaammin maailmassa. Niin kauan kuin tuo kysymys on kunnolla vastaamatta, on säästöjenkin kerryttäminen jotenkin omituisen tuntuista. Ja kuten sivustosi kuvauksesta tulee esille, niin juuri tämä on se ongelmakohta.
En siis sinuna lähtisi tekemään mitään erillistä tuhlausbudjettia. Tuhlaushan jo sanana tarkoittaa ylenmääräistä, turhaa ja arvotonta. Et siis tule saavuttamaan "tuhlausbudjetilla" yhtään mitään, koska se ei vastaa ongelman peruskysymyksiin. Muutenkin jos olet elämääsi ja elintasoosi tyytyväinen nykyisellä kulutustasolla, ei lisäkulutus siihen luo millään tavalla kestävää parannusta. Jos et ole nykytasolla tyytyväinen, niin sitten varmaan kannattaa keskittyä satsaamaan enemmän sellaisiin asioihin, jotka aitoa henkistä tyydytystä tuovat.
Mutta mitä joihinkin pieniin kulutusinvestointeihin tulee, niin kamoon, miten suuria talousongelmia yksittäisen 35 euroa maksavan kestokulutushyödykkeen mahtaa aiheuttaa 50% säästöasteella :D Kokonaan eri kysymys on sitten se, että tuoko tuote oikeasti hyötyä talouteesi, vai onko se vain yksi "irrationaalinen halu" muiden joukossa.
En minä oikeasti valita :)
VastaaPoistaEi minulla ole mitään rahaa vastaan, raha on kivaa ja paljon rahaa on paljon kivaa (vaikkei sitä rahaa kuluttaisikaan). En oikein tiedä mitä tulen rahoillani tekemään, tällä hetkellä on tyytyväinen elintasooni ja työhöni joten minulla ei ole mitään hinkua "eläkkeelle". Toisaalta eihän niistä säästöistä ole mitään haittaakaan.
Ehkä teen niin, että laitan automaattisesti 1500 euroa/kk säästöön, ja annan itselleni luvan kuluttaa loput miten haluan. Silloin minulla on sopivasti käyttörahaa eikä elämä mene liialliseksi kitsasteluksi, mutta tuhlaamaan ei pääse. Jos vuoden lopussa on ylimääräistä käyttörahaa vielä jäljellä, niin sen voi hyvillä mielin käyttää joululahjoihin.