 |
| "I don't get lucky; I make my own luck." |
Lehdissä on viime aikoina ollut paljon juttuja taloudellista riippumattomuutta havittelevista ihmisistä, ja lukijoiden kommenteissa tulee eittämättä vastaan:
"kyllähän tuolla on helppoa kun on saanut perinnön / rikkaaat vanhemmat, ei onnistu tavallisilta ihmisiltä".
Voiko kuka tahansa rikastua, vai vaatiko se hyvät lähtökohdat kuten vanhempien rahallista tukea, perinnön tai lottovoiton?
Vaatiiko rikastuminen ison alkupanoksen?
Minä voin omalta osaltani sanoa lähteneeni käytännössä nollasta. Muutin kotoa noin 20-vuotiaana. Silloin omaisuuteni koostui suunnilleen oman huoneeni huonekaluista sekä muutamasta tuhannesta markasta säästettyjä kesätyöpalkkoja. Aika varmasti alle 10 000 markkaa eli 1500 euroa.
- Vanhempani eivät maksaneet vuokraani
- Vanhempani eivät maksaneet ajokorttiani
- Vanhempani eivät maksaneet autoani
- Vanhempani eivät maksaneet edes osaa ensimmäisestä asunnostani
- Vanhempani eivät tukeneet minua muutenkaan rahallisesti, poislukien yksi 3000 markan (n. 500 euron) laina, jonka kylläkin sain pitää kun olin aikeissa maksaa sen takaisin.
- En käynyt vanhempieni luona syömässä, pesemässä pyykkiä tms muutettuani kotoa.
Yhteiskunta tuki minua opintotuen+asumislisän muodossa, jota taisinkin nostaa niin paljon kuin siihen aikaan sai eli täydet 55 kuukautta. Opintolainaa en nostanut.
Koko nykyisen omaisuuteni olen siis tienannut ihan itse.
Myönnän, että peruskoulu-/lukioaikaiset kesätyöni sain suhteiden (eli sukulaisten) avulla. Kyse ei kuitenkaan ollut paikoista joista olisi ollut mitään hyötyä myöhemmällä urallani, vaan ne olivat aivan alimman tason työtä ja palkkakin oli vain 1000 €/kk (8h työpäivistä!).
Pitääkö olla tietynlainen ihminen jotta voi menestyä?
Menestymistä helpottaa suuresti se kun luo kontakteja toisiin ihmisiin. Aivan odottamattomia työ-/bisnestilaisuuksia tulee eteen, kun inttikaveri/opiskelukaveri/poliitikkokaveri/rotary-veli/tms kertoo, että kaverin kaverilla olisi tarvetta juuri minunlaiselleni tyypille. "It doesn't matter what you know, but who you know".
Tässä mielessä minä olen aivan väärä ihminen menestymään. En ole ollut yhteydessä ainoaankaan koulu/intti/opiskelukaveriin. En kuulu mihinkään piirein. Minulle ei ole tarjottu huipputyöpaikkaa. Paras työpaikka mitä minulle on kontaktieni kautta tarjottu oli alle 1700 €/kk palkalla. Yksi kaverin kaveri yritti saada minut mukaan selvään pyramidihuijaukseen :D
Onneksi tällainen hyvä kontaktiverkosto auttaa lähinnä tiettyjen työpaikkojen saamisessa, joidenkin säätiöiden edullisen asunnon vuokraamisessa, tms. Mahdollisesti olisin voinut saada jotain mahdollisuuksia sijoittaa listaamattomaan yritykseen verkoston kautta, mutta muuten rikastumiseen säästämisen ja sijoittamisen kautta tämä ei varmaan ole pajoa vaikuttanut.
Lisäksi minä olen aivan järkyttävän laiska. Mottoni on "miksi tehdä se tänään jos sen voi jättää tekemättä huomennakin". Onneksi olen työssäni tehokas, joten kukaan ei huomaa että teen työt nopeasti ja laiskottelen loppuajan...
Miten olen sitten voinut rikastua, pakko olla tuuria?
En sanoisi minulla olleen missään elämänvaiheessa erityisesti tuuria. Ainoastaan siinä mielessä, ettei minua ole kohdannut odottamaton epäonni:
- En ole jäänyt työttömäksi (vain osittain tuuria)
- En ole sairastunut vakavasti/kalliisti
- En ole joutunut hoitamaan/elättämään lähisukulaisiani
Olenko kuitenkin sattumalta tehnyt oikeita valintoja?
- Olen IT-alalla; osittain valitsin sen tulevaisuuden alana, osittain valinta on sattumaa.
- Vanhempani valitsivat asua pääkaupunkiseudulla, joten minäkin olen täällä. Töitä on enemmän, palkat paremmat, mutta kustannuksetkin korkeammat.
Kaikki oikeat valinnat eivät ole sattumaa:
- Avioehto ;)
- En ole hankkinut puolisoa joka ei pysty elättämään itseään
- En ole saanut lapsia (tilanteessa, jossa minulla ei olisi niihin varaa)
- Oman firman perustaminen näyttäisi olevan erittäin hyvä valinta; olisi pitänyt tajuta se jo muutama vuosi sitten..
Toisaalta varmaan on tullut tehtyä huonojakin valintoja?
- Jälkikäteen on helppo sanoa, että olisi voinut jättää korkeakouluopinnot pois ja valita AMK:n. Olisi päässyt nopeammin työhön kiinni.
- Olin aivan liian pitkään huonopalkkaisessa työssä. IT-alalla on yleistä vaihtaa työpaikkaa parin vuoden välein, jolloin palkkakin nousee "automaattisesti". Voisin siis olla muutaman vuoden edempänä sijoitusurallani.
Sijoittamisessa minulla on kai ollut tuuria?
IT-kuplassa hävisin sen verran, että osa tappioista ehti jopa vanhentua, eli jäivät vähentämättä verotuksessa. Toki osasyynä oli asunnon osto, eli minulla ei ollut paljoa sijoituksia 2000-luvun alkuvuosina. Toisaalta vuoden 2008 romahduksesta selvisin pienemmillä tappioilla, siinäkin syynä asunnon osto (eli myin tuurilla ajoissa).
Kohdalleni ei ole osunut mitään jättipotteja; olen aina hajauttanut sen verran laajasti ettei yhden firman tuplaantuminen olisi paljoa vaikuttanut salkun arvoon. Sijoitusteni arvon kasvu on todennäköisesti seurannut jotakuinkin indeksejä, luultavasti niille vähän häviten.
Yksi oikea valita on ylitse muiden:
Kuluta vähemmän kuin tienaat, ja säästä/sijoita ylijäämä.
Toiseksi tärkein: hanki hyvät tulot.
Miten varmistat ettet koskaan tule rikastumaan?
Älä kouluttaudu, ainakaan mihinkään tarpeelliseen (siis maksavan asiakkaan mielestä tarpeelliseen!) työhön. Asu muuttotappiopaikkakunnalla, älä suostu muuttamaan. Osta sieltä kämppä, lainalla tietysti, koska ne ovat niin halpoja siellä. Jää työttämäksi, koska koulutustasi vastaavaa työtä ei ole lähistöllä. Ja sitä paitsi sosiaalituet ovat lähes yhtä suuret kuin palkka olisi. Asu avo/avioliitossa toisen samat kriteerit täyttävän ihmisen kanssa. Tämä varmistaa sen, että vaikka toinen joutuisikin töihin, pysytte edelleen köyhinä. Hanki lapsia, koska yhtä hyvin voi olla äitiyslomalla kuin työttömänä. Hanki vielä toinen ja kolmaskin, koska "kyllä köyhälläkin on oikeus saada lapsia". Hanki vielä pari koiraa, koska "köyhilläkin lapsilla on oikeus jne..."
