Puoli vuotta ilman laiskottelua?

Puolisen vuotta sitten tein päätöksen yrittää lopettaa (tai ainakin vähentää) laiskottelun ja sen sijaan elää 'parempaa' elämää.

Parhaiten onnistunut asia on ollut polkupyörän käyttö työmatkoihin. Puolessa vuodessa on pyöräilykilometrejä tullut yli 1000, ja se tarkoittaa että vähintään vastaava määrä autoilua on jäänyt pois. Rahallisesti tuo ei ehkä ole mikään hurja säästö, ehkä 200 euroa. "Turhia" eli alle 10 km automatkoja en ole tainnut tehdä kuin pari puolessa vuodessa. Asennemuutokseni on yllättänyt minut itsenikin; monessa asiassa alkuinnostukseni lopahtaa yhtäkkiä, mutta pyöräilyä olen jatkanut läpi koko talven, sateessa, loskassa ja paukkupakkasessa.

Myös lenkkeilyä olen harrastanut säännöllisesti koko talven, noin 400 km puolessa vuodessa.

RescueTimen raportti helmikuun ajankäytöstä tietokoneella. Sininen on tuottavaa työtä, punainen turhaa.

Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, niin tietokoneella tulee edelleen tehtyä kaikennäköistä turhaa (noin 1,5 tuntia päivässä tässä kuussa). Sitä täytyy vielä saada alemmas. Tv:n katselua olen saanut vähennettyä katsomalla ainoastaan tallentamiani ohjelmia, en suoraa lähetystä. Toki tallennan useita sarjoja, joten katseltavaa kyllä riittää, mutta ei tule ainakaan katsottua mitään turhaa "tosi-tv" hömppää.

On tullut pahaksi tavaksi heti töiden jälkeen 'rentoutua' tv:n edessä; siinä saa kyllä laittaa sekä aivot että lihakset narikkaan, mutta voisikohan sitä tehdä jotain muuta yhtä rentouttavaa mutta järkevämpää? Ehkä voisin heittäytyä sängylle hyvän kirjan kanssa?

Nolla asiaa joissa en säästä?

Luin Tarkan markan blogin artikkelin jossa Markus kertoo mistä asioista hän ei säästä. Hän listasi kolme tärkeintä "ei-säästökohdettaan": terveellinen ruoka, liikunta ja matkailu. Hänen luettelemansa asiat ovat tärkeitä minullekin, mutta mielestäni säästän noista kaikista aivan kuten säästän kaikesta muustakin.

Minulle tuli pieni paniikki: onko minulla mitään asioita joista en säästä? Minä pyrin säästämään kaikesta; onko säästämiseni siis mennyt liian pitkälle?

Onko säästämiseni mennyt liian pitkälle?

Tajusin että kaikesta voi säästää, kunhan ei säästä liikaa. Lähes kaiken voi tehdä halvemmalla, mutta mitään ei ole pakko jättää tekemättä vaikka on säästeliäs. Tavaroita voi hankkia edullisesti; laadusta voi maksaa, sen sijaan merkistä ei kannata. Joskus pitää hankkia kallis merkkituote ennen kuin tajua oikeasti pärjäävänsä paljon halvemmallakin. Se kahden tuhannen euron kahvikone ei oikeasti ole hintansa arvoinen, vaan (lähes) yhtä hyvän kahvin saa sadan euron laitteella. Uusi auto on kiva ehkä pari viikkoa tai kuukauden, mutta sen jälkeen uutuudenviehätys katoaa ja se on "se sama vanha auto".

Minä en jätä hyvää ruokaa ostamatta mutta pyrin ostamaan sen mahdollisimman edullisesti. Pyrin syömään terveellisesti enkä sorru kaupan valmisaterioihin vaikka ne ehkä olisivat halvempia. Samoin liikunta - siitäkin voin maksaa mutta mielellään mahdollisimman vähän. Liikkua voi ilmaiseksi tai ainakin hyvin edullisesti. Tavallinen uimahalli tarjoa yhtä hyvät ellei paremmat liikuntamahdollisuudet kuin kallis kylpylä. En tarvitse kahden tonnin kilpapyörää, vaan tavallinen retkipyörä riittää (ja sillä kunto nousee enemmän koska se on raskaampi polkea!).

Myöskään matkailua en aio lopettaa, mutta kun suunnittelen matkaa etsin silti lento/hotelli-kombinaation jossa on paras hinta/laatusuhde. Täytyy kyllä myöntää, että tekisi mieli joskus kokeilla lentää ykkös/business-luokassa... tuskin jäisin siihen koukkuun, vaan se olisi kertakokeilu ja sen jälkeen palaisin kiltisti turistiluokkaan.

Onko siis mitään missä en säästä? Tai missä tapauksessa olen valmis maksamaan laadusta hieman enemmän? Haluan että kaikissa ostamissani tavaroissa laatu on niin hyvä että tuote kestää vuosia. Voisi sanoa että yritän aina tehdä järkeviä ostoksia. Tuotteen pitää olla "good enough", ja se saa riittää.

Säästäminen voi mennä liian pitkälle. Minullekin on muutaman kerran käynyt niin, että en ole raaskinut ostaa jotain muutaman euron tuotetta, koska se on mielestäni tuntunut ylihintaiselta. Kun tuote näyttää sitä, että se on tehty Kiinassa 0,20 euron hintaan ja siitä pyydetään 7,90 euroa Suomessa, se on vaan jotenkin niin väärin. Minähän en tuota suostu maksamaan! Silloin täytyy vain vetää syvään henkeä, miettiä asioita oikeassa mittakaavassa ja sanoa itsellen "nyt aion tuhlata 0,005% omaisuudestani ylihintaiseen tuotteeseen".