Perjantai oli palkkapäivä, joten tänään siirsin 4000 euroa tililleni IB:ssä. Ei, minun palkkani ei ole niin suuri, että voisin joka kuukausi tuollaisia summia siirrellä, mutta pyrin laittamaan kaikki ylimääräiset rahat 'turvaan' heti kun kasassa on tuollaiset 3000-4000 euroa. Tilille jätän vain sen verran, että pärjään seuraavaan palkkapäivään. Koska kohta tulee veronpalautukset, niin tällä kertaa tilille jäi vain muutama satanen. Hätävarana on vielä luottokortti. Jos tulee vielä isompi hätä, voin aina myydä osakkeita IB:ssä ja saan siirrettyä rahat tililleni parissa päivässä.Tuo "itselleen maksaminen" on ihan hyvä tapa säästää, varsinkin jos on ongelmia tuhlaamisen kanssa. Liiat rahat siirretään mahdollisimman pian pois päivittäisestä "lompakosta" parempaan talteen, josta ne kyllä saa tarvittaessa otettua, mutta niitä ei pysty hetken mielijohteesta tuhlaamaan. Tämä ei kuitenkaan ole mikään pomminvarma tapa säästää; sen lisäksi vaaditaan myös itsekuria. Jos on sivuun laitettuna muutama kymppitonni, voi helposti tulla ajatuksia tyyliin "kyllähän minulla on varaa uuteen autoon". Joidenkin ihmisten kohdalla auttaa, jos rahat on sijoitettu osakkeisiin tai rahastoihin; niitä ei raaski myydä, varsinkaan jos ne ovat tappiolla. Toiset (kuten minä) taas eivät raaski myydä osakkeita jotka ovat voitolla, koska myynnistä menisi veroa.
"On rahaa" ei ole sama asia kuin "on varaa"
Tuota on monen vaikea ymmärtää. Minulla on rahaa ostaa Ferrari, mutta minulla ei ole varaa siihen. Vaikka minulla on rahaa, minulla ei ole ylimääräistä rahaa. Muutamat sukulaisenikin ihmettelevät miksi oikein säästän; "mitä sinä aiot niillä rahoilla ostaa". Ihan kuin rahojen kuluttaminen heti ne saatuaan olisi jotenkin terveempää. Joillekin ihmisille se ensimmäinen tonnikin on ylimääräistä rahaa jonka voi huoletta tuhlata.
Rahoilla tulen ostamaan itselleni vapautta, vaikkei minulla tällä hetkellä olekaan suurta vapaudenkaipuuta. Ylellisyyksiin tuhlaamiseen olen jo kyllästynyt, tiedän ettei se tuo onnea.
